Kuvakolo

Ja sitten leikitään ammattikuvaajaa...

2010-10-17T15:11:00.002+03:00

Neulamäen nuorisotalo, Rytö, 15.10.2010. Sisään takaovesta ja ensimmäisenä keittiöön selvittämään, miten homma toimii. Fiilis on mielenkiintoinen, kun paikkakin on täysin tuntematon, mutta henkilökuntaan kuulutaan. Mikäs siinä. :D

Komento on, että kaikkea pitää valokuvata.

Kun systeemi on kutakuinkin selvillä on vuorossa päätöntä hengailua, kahvinkeittimen lataamista ja "Noniin, tässä on teille ruokalippu, ja tuossa on meidän keittiövastaavat" -kierros. Vähitellen kahvinnälkäisiä muusikoita, äänentoistomiehiä ja muuta enemmän tai vähemmän tarpeellista väkeä valuu keittiön ovesta sisään. Muiden ruokkimisen välissä on lupa ruokkia itsensäkin.

Kun keittiövelvollisuudet on hoidettu

-Ottaisitteko te kissanpentuja?

-Ei, ei, missääin nimessä!!

-Eikö ees seinään naulattaviks?

-Ootko koskaan käyny Vesannolla?

-Empä muista käyneeni.

-Me ollaan siellä sivistyneitä, meillä on sielläkin veitset ja haarukat.

-Niin on meilläkin Lapinlahella!

-Lapinlahella on meijeri. Oon joskus käyny siellä.

on lupa seurata ja varsinkin kuvata keikkaa. Ensimmäiselle bändille vastaanotto on hiukan hiljainen. Toinen saa jo aikaan liikettä ja kolmas suunnilleen räjäyttää potin.

Itse viihdyn vallan mainiosti. 8D Sen verran saan päätäkin heilumaan, että niskan venyttely tulee tarpeeseen.

Kuvaamiseen saa ihan uusia ulottuvuuksia, kun lavan ja yleisön välissä ei ole tyhjää tilaa vaan ihmiset tulevat suoraan kiinni lavan etureunaan. Lisää mielenkiintoisia vinkkeleitä tarjoaa mahdollisuus kuvata lavan sivusta.

Valot ovat pienemmissä tapahtumissa usein hiukan haasteelliset, mutta täytyy sanoa, että huonompiakin valoja on nähty.

Raven Claw 1
Raven Claw 2
Verjnuarmu 1
Verjnuarmu 2

Illan ainoa pettymys on, että Verjnuarmulta ei encorea tippunut, vaikka kuinka olisi taputtanut.

Siivoaminenkin on mukavaa, kun saa tempaistua itselleen tapahtumaa mainostaneen julisteen, sekä pari settilistaa. Muutenkin koko keittiöassistentin homma on ollut niin mukava, että en valita yhtään. :D Päinvastoin, otan uusiksi, jos joskus voin.

-Voikos tytöt auttaa jotenki?

-Kahtoo sivusta suu auki.

Loppu! Ohi! Förbi!

2010-09-23T08:07:00.005+03:00

Nyt loppui YO-sirkus tämän syksyn osalta. :D Seuraava ängstin aihe onkin sitten tulokset, mutta niitä mietitään sitten vasta vähän ennen joulua. Koeviikkokin iskee niskaan heti huomenna, mutta eihän hipaisuja lasketa. :P

Mukavaa tulossa lokakuussa:

- Verjnuarmu Rytöllä, lämppärinä Raven Claw (omnomnomnomnom) ja Human Waste Disposal Unit.

Näillä näkymin olen paikalla orjatyövoimana 8D

- Verjnuarmu Kulttuuriareena 44:llä

Valokuvia molemmista toivottavasti ja todennäköisesti luvassa.

Erittäin mielenkiintoinen lisä on vielä se, että Nuarmun seuraava levy "Lohuton" ehtii ilmestyä ennen tuota 44:sen keikkaa, joten ehkäpä uutta materiaalia kuultaisiin livenäkin. :3 Jo aiemminhan on kuultu digisinkkunakin julkaistu "Kuvajaenen". Jos et ole vielä kuunnellut, niin marsmars YouTubeen siitä.

Valokuvista puheenollen, sain sumuaamun vapaapäivälle! Koko elokuun katselin ikkunasta nättejä sumuisia aamuja ja kirosin koulunkäyntiä. Kaikki viikonloput nimittäin satoi vettä, niin ettei sumusta ollut tietoakaan. Mutta, muuten elämää kovin verottaneet YO-kirjoitukset tarjosivat mahdollisuuden jäädä kotiin lukemaan tiistaina ja siinähän se sumuinen päivä olikin. :D

Kuvat eivät onnistuneet niin hyvin, kuin olisin toivonut, mutta muutamasta tuli ihan katselukelpoisia:

Yksi

Kaksi

Nomming

2010-09-14T18:19:00.003+03:00

Olen paha, enkä lue YO-kirjoituksiin, vaan roikun täällä.

Sain käsiini Apocalyptican 7th Symphonyn. Kyseinen lättyhän ilmeistyi jo viime kuun puolella, mutta sinkkubiisin herättämien ankeiden fiilisten (tai pikemminkin lähes totaalisen fiiliksiä herättämättömyyden) johdosta ei ollut sellaista levyhypeä päällä, että olisin saman tien juossut sitä ostamaan.

Tänään siis levy oli kuitenkin tullut postissa ja pienien alkuvaikeuksien (terveisiä vaan Mr. Gatesille) jälken pääsin tutustumaan sen sisältöön. Ensimmäinen biisi herätteli hieman kärsinyttä toiveikkuutta ja lätyn vain parantuessa loppua kohden, olin jo varsin tyytyväinen. :D

Alkuperäisistä olettamuksistani totta oli se, että instrumentaalit ovat laulettuja parempia. Lukuunottamatta Bring Them To Lightia. Tätä kirjoittaessa kyseisellä biisillä on viides soittokerta menossa. :D

Nyt jatkan kuuntelemista...

Kolon kosto ja paluu

2010-09-12T09:19:00.003+03:00

Nyt se on valmis. :D Toivon mukaan tulen päivittäneeksi tänne muutakin, kuin pelkkää ulkoasua. Tosin en ainakaan pariin seuraavaan viikkoon, sillä YO-sirkus jatkuu omalta osaltani vielä 22. päivään asti.

Kunnes jälleen tapaamme.

Remonttia pukkaa

2010-09-10T18:58:00.001+03:00

Askartelen tälle laatikolle ihan uutta ilmettä (noin vaihteeksi) joten hetken aikaa ollaan hiukan hassun näköisiä. X)

2010-07-07T10:30:00.005+03:00

Viime viikonloppuna elämä oli Tuskaa. :D Hyvää musiikkia hyvässä seurassa = parhaat 3 päiväää koskaan. :3

Perjantai aloitettiin Barren Earthilla. Orkesteri on tuttu enemmänkin kuin nime

ltä,

mutta biisejä en tunnista. Fiilikseen pääsi joka tapauksessa hyvin mukaan ja niskalihakset tuli lämmiteltyä seuraavana esiintyvää Insomniumia varten. :D

Kuten yleensäkin, Insomnium iski ja lujaa! Alusta loppuun asti esitys piti otteessaan, e

ikä eturivin paikkakaan ollut yhtään pöllömpi. 8D Ja kun viimeisenä soitetun Weighed Down With Sorrown intro lähti, olin melkein valmis kuolemaan onnellisena. X) Onneksi en kuitenkaan tehnyt sitä. Insomniumin keikan aikana/jälkeen sain myös uusia tuttavuuksia, joita tapasin myöhemminkin. :D

Tarotia seurasin vain kauempaa. Päälavan eteen oli nimittäin kertynyt varsin reilust

i porukkaa. Hyvältä kuitenkin vaikutti.

Seuraava keikka, jonka katsoin kokonaan, oli Swallow The Sun. Lavan luokse tuli

n sen verran myöhemmin, että paikka löytyi vähän taaempaa. Ei kuitenkaan niin kaukaa, että kuvia ei olisi saanut. :D Harmittava juttu tässä kohtaa oli myös se, että Pain oli samaan aikaan toisella lavalla. En kuitenkaan kadu yhtään, että menin kuuntelemaan StS:ää, lisäksi mukana ollut kaverini kävi kuitenkin tätä länsinaapurin ihmettä katsomassa, niin sain kuulla mielenkiintoisimmat palat jälkeenpäin. :D

Loput perjantaista kului hengailun merkeissä ja Tarotin nimikirjoituksia varten jonottaessa. Ostin vielä Insomniumin ja Finntrollin t-paidat ennen lähtöä. Nukkumaa

n suoriuduttiin ihan ihmisten aikaan. :P

Lauantain bändeistä en tuntenut montaakaan. Paikalle tultiin kuitenkin sen verran ajoissa, että päästäisiin heti päälavan eteen odottamaan Hypocrisyä. Hoppua ei kuitenkaan varsinaisesti olisi ollut sillä edeltävä esiintyjä ei kerännyt mitenkään hirvittävää yleisöä. Palkkio

na oli kuitenkin jälleen eturivin paikka ja Hypocrisy veti odottamisen arvoisen keikan. :D

Muita sinä päivänä soittaneista en oikeastaan katsonut kovin tarkkaan. Eilen löytyneiden ihmisten porukassa seurailtiin Bloodbathia. Samaisten henkilöiden kanssa istuttiin oikein mukavasti iltaa alueen ulkopuolisella "puhtaalla nurmikolla". :D

Sunnuntaiksi suunniteltiin eturivin paikkaa Finntrollin keikalle. Tämä toteutui, vaikka pieni epätoivo meinasi iskeä, kun tajusin, miten paljon porteilla oli porukkaa, vaikka alueen avautumiseen oli vielä tunti. Jos perjantaina riehuin Insomniumin keikalla, niin riehuin kyllä täälläkin. :D Mustalla maalilla piirretty raitakin valui kaulalta jonnekin olemattomiin. X) Myös Finntrollilla oli nimmarisessio, eli puumerkit on paperissa. :D

Viimeisenä päivänä seurattiin vielä W.A.S.P.ia, Cannibal Corpsea ja Nileä, joskaan mitään näistä ei hirvittävän läheltä.

Sunnuntai ilta kului jälleen mukavasti nurmikolla. :D Tyhjästä muovipullosta voi muuten olla yllättävän paljon hupia. X)

Ja minä VIHAAN sitä, kun Blogger jättää nuo kuvat noin isoiksi, jos ne laittaa urlista, eikä suoraan koneelta....

2010-05-27T12:59:00.005+03:00

Tässäpä on ehtinyt taas kaikenmoista tapahtumaan. :D
Pari viikkoa sitten lähdettiin kuoron kanssa reissaamaan. Kohteena oli Rauma, ja tarkoituksena oli pitää sama hyväntekeväisyyskonsertti, joka pidettiin täällä edellisenä vuonna. Oikein mukava reissu, eikä hyvistä keleistäkään ollut puutetta.

Pienenä miinuksena se, että takaisintuloaamuna huomasin sairastuneeni mahatautiin ja suhteellisen pitkä bussimatka takaisin kotiin ei ollut niitä miellyttävimpiä kokemuksia. Vähän isompana miinuksena puolestaan se, että samana viikonloppuna Stam1na olisi ollut keikalla tässä varsin lähellä, enkä sinne sitten lauluhommien takia päässyt...
Kuvassa on 4/6 lauluyhtyeen jäsentä. Jokin aika sitten saimme viimein nimenkin keksittyä (eihän siihen mennyt kuin 9 vuotta). Nykyisin Musiikkiopiston lauluyhtye, on Aranea. :D Nimi löytyi latinankielisten sanojen listasta ja tarkoittaa hämähäkinverkkoa.

Viime viikonloppuna oli sitten hieman haikeampia juttuja vuorossa. Erään ystäväni perheen omistama vanha hevonen saateltiin viimeiselle matkalleen perjantaina. Jaavan Tähtö, eli Jämä oli huippuluokan persoonallisuus ja jaksoi vielä pari vuotta sitten kisata lännenratsastuksessa. Iso kiitos Jämälle kaikesta!

Koeviikkokin alkoi eilen. Nyt on siis kaksi koetta tehtynä ja viisi jäljellä.

Mutta tämän päivän mielenkiintoisin juttu sattui heti aamusta. Päiväksi oli luvattu poutaista ja päätin mennä kouluun skootterilla. Kappas kehveliä sellaisen oikein mukavan, pitkän suoran jälkeen minua oli vastassa poliisiauto, joka pyytää minua pysähtymään. No, tajusin oikeastaan siinä vaiheessa käryn käyneen, sillä tiesin, että skootterini kulkee ihan ilman virittämistä ainakin vähän enemmän kuin sallittua nopeutta.

Siitähän se kysymys olikin. Minut komennettiin autoon istumaan, toisen poliisin ajaessa skootterin takaisin suoralle. Maijan tutka näytti 60 km/h ja sakkoa tulla tämähti 20 euroa. Positiivistä on kuitenkin se, että nopeus ei ylittänyt 65 km/h, jolloin olisi lähtenyt kortti kuivumaan. X) Tosin poliisit sanoivat tutkanneen aika reiluja nopeuksia ohitseni ajaessaan, koska olen kevyempi. Armo taisi siis käydä oikeudesta.

Varmaan on hommattava kulkupeli, jolla saa ajaa ihan laillisesti vähän kovempaa....

Täytyypä vielä sellaisesta huomauttaa, että kuvien lataaminen on muuttunut sitten viime näkemän ja tämä uusi systeemi on ärsyttävä. Kuvat jäävät tuollaisiksi megakokoisiksi, niin että niistä näkyy vain osa....

2010-05-04T19:15:00.002+03:00

Ohohoo. Eräänlainen jatko-osa tuolle edelliselle videolle. Tosin nyt se toimii päinvastaisella asetelmalla. Kappale on Finntrollin Segersång. :D

2010-05-02T11:19:00.002+03:00

Minulla on aina niin viisaita ideoita.
Perjantaina koulun jälkeen sain taas yhden näistä ideoista. Tulokset on nähtävissä mielenkiintoisessa videossa, joka kantaa nimeä Finnrölli. Sähläsin Bloggerin kanssa ja latasin sen vahingossa tuonne enkkupuolelle, että sieltä sitten katsomaan. :D

2010-04-24T15:44:00.002+03:00

Oi pikapäivitysten ihanuutta.

Päivän rändöm: S-Marketit ovat mainioita paikkoja tehdä levylöytöjä. :D Tänään tarttui mukaan Stam1nan Raja yhdeksällä eurolla.

Päivän löytö: No oikeastaan eilisen päivän, mutta kuitenkin. Färsaarilta kotoisin oleva ja osittain fääriksi laulava viikinki/folk meta -orkesteri Týr. Olen syvästi koukuttunut ja viikinkiobsessio nostaa jälleen päätään. Varokaa kaikki! :D Sanomahan on: By The Sword In My Hand

Päivän kuva: Oikeastaan vähän edelliseen liittyen askartelin itselleni uuden taustakuvan. Kuvat revin ihan vain Googlesta ja brusheja olen lataillut vähän sieltä sun täältä.

2010-04-22T15:45:00.000+03:00

Päivän rändömit:

1. Minulle väitettiin, että tänään on sanakoe, mutta ei sitä ollut.
2. Koululla hiimailevalla opettajaopiskelijalla oli Amorphiksen paita päällä. :D
3. Koulun koneen Flash Playerin versio on liian vanha, eikä YouTube toimi. Ja oppilastunnuksilla ei voi päivittää...
4. Harmajan uusi levy ilmestyi eilen. :3 Saatava on!

2010-04-18T19:25:00.002+03:00

Nyt olen ehkä nukkunut. :D Mutta laiska olen edelleen. Karmeita selityksiä en taida viitsiä kirjoittaa. Enää.

Mutta Puolassa tuli siis käytyä. Kysymyksessähän oli Eurooppalainen nuorisofoorumi, jonka ohjelmaan sitten joukolla osallistuttiin. Tänä vuonna mukana oli puolalaisten lisäksi belgialaisia, saksalaisia kahdesta eri paikasta, suomalaisia kahdesta eri paikasta ja joitakin ruotsalaisia. Kuvia Deviantartin puolella siis.

Muuta elämää on katseltu sitten uusien musiikillisten löytöjen muodossa. :D Finntroll ja Stam1na iskivät ja lujaa.

Kesäsuunnitelmiakin on tehty. Osallistun syksyllä kemian ja englannin YO-kirjoituksiin ja enkkua on vielä pari kurssia käymättä. Käyn ne sitten kesällä. Vastapainoksi (tai itse asiassa sitä ennen) tulee käytyä Tuska Open Air -festareilla. Tai ainakin liput on ostettuna. Siellä ohjelmassa on sitten Insomnium, Tarot, Pain ja Finntroll. Ja ehkä jotain muutakin tulee katsottua. X) Sitä odotellessa.

2010-03-22T11:20:00.002+02:00

Olen ollut laiska taas... On turhan monta asiaa selitettäväksi kerralla. Ennen hiihtolomaa olin Oulussa Sonata Arctican keikalla, hiihtolomalla yritin lähinnä saada koulutehtäviä tehdyksi ja viimeisen viikon olen ollut Krakovassa, Puolassa. Tai no, miinus se aika, joka sinne bussilla ajettiin. X) Kuvia tästä kaikesta olen lataillut Deviantartiin, mutta tänne laitan selitysten kera, kunhan ensin nukun vähän...

2010-02-11T20:33:00.003+02:00

Oioi. Kuten jo ehkä olen joskus todennut, maailma vaikuttaisi olevan täynnä hyvää musiikkia. Tosin mahtuu sekaan huonojakin, mutta ne voi jättää huomiotta. X) Löysin nimittäin tässä taas pari hyvää orkesteria. Ensimmäisen jo tuossa viikko pari sitten toisen oikeastaan tänään.

Ensimmäinen on Norther, jonka löysin oikeastaan Ensiferumin kautta. Todennäköisesti äärimmäisen tavanomainen tapa: "Hei, Petri Lindroos laulaa tässäkin. Miltähän se kuulostaa?" (Ei kyllä laula enää.) Eipä siihenkään voi muuta sanoa, kuin yhyy, olen fanityttö... X)

Toinen on Insomnium. Minulla oli ollut erään ystäväni lähettämänä muutama biisi koneella jo jonkin aikaa. Olin ne kuunnellut ja toisesta niistä pitänytkin ja sittemmin kuunnellut sitä useinkin. Tuohon aikan kuitenkin vierastin örinää aika paljonkin, joten en sitten kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota. Nyt vähän aikaa sitten minusta alkoi tuntua, että törmään Insomniumiin joka paikassa. Piti sitten kuunnella uudestaan ja se kuulosti paljon paremmalta, vaikka vieläkään en ajtellut sen olevan mitään todella ihmeellistä. No, tänään olin joutilaana ihmisenä koulun ATK-luokassa ja ajattelin, että kuunnellaampas pari muuta kappaletta. Weighed Down With Sorrow oli sitten se, joka kolahti tosissaan. Ja siis oikeasti tosissaan. Olen kävellyt aivan tunnelmissa koko loppupäivän. Ja kuunnellut sen "pari" kertaa uudestaan.

Ja sarjassamme elämän pieniä iloja: Kun mainittua kappaletta tässä kuuntelin, niin äiti kysyi viereisestä huoneesta parin ensimmäisen tahdin jälkeen: "Ihanat sellot. Mikä tämä on?" Seuraava kommentti oli: "Tässä on todella jotain. Iho menee kananlihalle!" Hihihii. :D Kyllä äidistä vielä metallimörkö leivotaan.

2010-01-30T18:24:00.004+02:00

Mummon minulle ompelema vanhojen päivän puku on valmis. Ja se on ihanaihanaihana!!! En olisi mitenkään voinut toivoa parempaa. :D

Naamarin ostin syksyllä ihan sitä varten, että saan naamaani näyttämättä nämä kuvat tänne laittaa. Omituiset asennot johtuvat siitä, että naamarin seinällä roikkumisesta löystynyt kuminauha ei enää pitänyt sitä paikoillaan kunnolla.

Kuvat ovat siskoni ottamia.

2010-01-26T19:00:00.002+02:00

Yleisluontoisena huomiona vain, että minulla on nyt tunnus Deviantartissa. Kuvien osalta sisältö tulee ehkä vähän painottumaan sinne, mutta mielenkiintoisimmista yksilöistä tulee yhä selostukset + kuvat tännekin. Sujuvassa yhteistyössä siis mennään. :D

2010-01-24T18:35:00.002+02:00

Jos laulaa kolmena päivänä peräkkäin useamman tunnin kerralla, se alkaa vähitellen tottumattomalle tuntua jossain. Ja siis nyt ei puhuta mistään kuunneltavan musiikin mukana tapahtuvasta hyminästä, vaan kuoron + koskettimien, basson ja rumpujen kanssa laulamisesta. Tietenkin, jos olisin parempi laulaja, muistaisin laulaa rentona. Mutta kun ei, niin ei.

Syy tähän laulamisen määrään löytyy paikallisen nuorisoteatterin ja musiikkiopiston kuoron *köhköh, kvintetin* + bändin yhteisestä produktiosta. Disney-lauluja aivan uuteen ympäristöön istutettuna. Siinä on nyt oltu kiinni syksystä lähtien, tosin vasta nyt tammikuussa kaikki viikonloput ovat menneet harjoituksissa. On ollut mielenkiintoista seurata, miten teatterilaisten itsensä kirjoittama juoni on kehittynyt. Joitakin juttuja en olisi ikinä keksinyt itse. X)
Myös itse kappaleet ovat prosessissa muokkautuneet. Viimeisimpänä, nopeimpana ja ehkä suurimpanakin muutoksena oli bändin tulo mukaan.

Tähän asti on ollut mielettömän hienoa olla mukana, mikäli parien ensimmäisten yhteisharjoitusten "voi luoja, meni laulut taas ihan pyrstölleen" -ahdistusta ei oteta lukuun.

Tämän viikonlopun hauskana yksityiskohtana oli soittokamojen roudaaminen. :D Ei ehkä mitään, mikä kuulostaisi kamalan hohdokkaalta, mutta rumpujen näkeminen isän auton takakontissa nauratti.

2010-01-03T18:22:00.008+02:00

Randomeita asioita... Luonnoksia. :D Näitä piirtelin tuossa vuoden vaihtumisen kahta puolta. Ihan normaaliin aikaa päivällä ja sitten myös minulle hieman epätyypillisempään aikaan yöllä. Niiden piti olla ihan vain huvin vuoksi tehtyjä pikasuttuihmisiä, mutta ne alkoivat sitten näyttää jotenkin...sellaisilta, että niillä on omia ajatuksia. X) Kuulostaa vähän mielenkiintoiselta, mutta näin se on. Iski sitten järkyttävä mieliteko keksiä niiden ympärille jokin tarina. Ja ehkä piirtää se sarjakuvaksi. Se tosin vaatisi niin paljon töitä, että ei tule aivan lähiaikoina kysymykseenkään. No, myöhemmin sitten. Ehtivätpähän ideat kypsyä.

Ne ovat sitten pikasuttuihmisiä. Että ei kiitos mitään ylimääräisiä ajatuksia mittasuhteista tai silmien, nenien ja sellaisten paikoista. Jooko?

Viimeisessä on myös terveiset siskoltani. :P

2009-12-31T09:03:00.003+02:00

Tässä on nyt reilu viikko istuttu mukavassa mitääntekemättömyydessä. Jalona aikomuksenanihan oli tehdä joululoman aikana taidehistorian tehtäviä, mutta sain kirjoitettua yhtenä iltana ehkä kymmenen riviä ja siihen se jäi. Kotona odottaa tonni muitakin koulutehtäviä....

Asiaa helpottaisi vähän, jos olisin edes tehnyt jotain muuta sen sijaan. Piirtänyt, maalannut, valokuvannut, kirjoittanut omiani... Mutta kun en ole tehnyt sitäkään. Aina kun avaan tietokoneen (mikä tapahtuu useita kertoja päivässä ja yleensä ainakin pariksi tunniksi kerrallaan) kuuntelen vain musiikkia ja selaan mitä sattuu sivuja tai pelaan Bubble Shooteria tai Miinaharavaa. Kyllästyminen ei uhkaa vieläkään. X)

Tosin.... Minulla on olemassa esimerkiksi piirustusten aiheita. Ainakin kolme. Pitäisi vain aloittaa tekemään niitä! Tulen katumaan tätä myöhemmin, mutta nytkin aion vain istua tässä ja kuunnella musiikkia.

2009-12-24T10:37:00.003+02:00

Hyvää joulua! :D

Lunta sataa, jääkaappi on täynnä ruokaa, kaikki ovat kotona ja iTunesissa pyörii Raskaampaa joulua. Muuta ei tarvita.

Ei mikään joulukuva, eikä muutenkaan ehkä minulle niin tyypillinen, mutta sain sen tuossa viitisen minuttia sitten valmiiksi, enkä malttanut olla mainostamatta. Skannauksen ongelmia tässä kuvassa: Värit (ovat todellisuudessa kirkkaammat), koko (paperi on A4:sta isompi, joten valkoiset reunat jäivät pois ja paperi ei paikoin koskettanut skannerin lasia, mikä aiheutti sumeutta).

Ja joo, mittasuhteet ym. eivät ole kohdallaa, mutta tämä on värikokeilu, eikä täydellisesti piirretty ihminen. :P

2009-12-22T07:59:00.002+02:00

Google on tietämättömän paras ystävä. X) Eilen, ladattuani fontteja tajusin, etten muistanut, mihin kansiot pitäisi purkaa, jotta fontit alkaisivat toimia. Epämääräisen parikymmentä minuttia kestäneen räpeltelyn jälkeen kyllästyin ja päätin etsiä jonkun, joka tietäisi paremmin. Ei mennyt varmaan viittäkään minuttia kun tiesin mitä pitäisi tehdä ja olin purkanut kansiot.

Tänään puolestaan Photoshop oli jostain minulle täysin käsittämättömästä syystä mennyt grayscalelle. Mietin ikuisuuden, miksi kaikki värit ovat harmaita, kunnes tajusin kuvan ylälaidassa tekstin "gray/8". Fiksuna sitten otin selvää, mitä tämä tarkoittaa ja miten sen saa pois päältä.

Löysin lisäksi Photoshopista mukavan uuden lelun itselleni: brushit. Tonneittain ilmaisia ladattavia brusheja, joiden tekijää ei edes usein tarvitse mainita, mikäli niitä on johonkin käyttänyt. Vielä en kyllä kyseistä ohjelmaa suuremmin ymmärrä tai osaa käyttää, mutta yhdistetty Photoshop+GIMP räplääminen tuottaa jonkinasteisia tuloksia. Onpa Paintkin välillä käytössä. ^^'

Ehkä vaihdan tämän blogin ulkoasua vielä joskus tulevaisuudessa...

2009-12-06T17:27:00.004+02:00

Hyvää itsenäisyyspäivää! :D

Tässä ihan linnanjuhlia odotellessa päätin värkkäillä tänne vähän jotakin uutta. Se jopa toimi loppujen lopuksi. Kiitokset niille muutamalle, joiden olan yli kurkkien olen oppinut sen verran hötömölöä, että sain tämän aikaan. :)

2009-12-05T15:02:00.004+02:00

Lumi meni... No nyt on sentään pakkasta, eikä sellaista älytöntä rapavesimutalällyhiekkasontaräntä-keliä. Mutta jouluksi pitää tulla lunta... Vaikka en tiedä, miten realistinen tällainen toive enää on. Tässähän pitää kohta muuttaa pohjoisemmaksi. X)

No jos talvesta puuttuu vielä lumi, niin pimeää sentään on. Kolmen aikaan iltapäivällä ei enää paljon valoa ole. Sellainen on parasta mahdollista aikaa kuunnella hyvää musiikkia. Istua ihan omassa rauhassa. Tai jutella jollekulle, jos siltä tuntuu.

Nyt on tosiaankin tullut kuunneltua musiikkia. Ostin itselleni Raskaampaa joulua -levyn ja sain muuten kuunteluun Amorphiksen Elegyn ja Charonin The Dying Daylightsin. Siihen päälle vielä vähän Eluveitien, Sinisthran ja Harmajan YouTubetusta. Mitään aikaisempaa unohtamatta. :D Aika harva hetki kouluajan ulkopuolella on sellaista, että ei tulisi jotakin kuunneltua.

Huomaa myös mihin shoppailu suuntautuu. Olen oikeastaan rakentanut pienen CD pinoni tämän vuoden aikana, mikä tarkoittaa kahtatoista ostettua levyä. Ja jos olen ollut tarpeeksi kilttinä niin luku ehkä lisääntyy jouluna. No, ei sentään ole tarvinnut itse hommata rahoja noihin... Enkä kyllä uskalla ajatellakkaan, mitä tapahtuu, kun sen joskus tulevaisuudessa joudun tekemään. Koska levyjä tulee koko ajan. Nytkin Eluveitien uudesta lätystä on jo päivämäärä tiedossa, Apocalyptican levystä sellaiset voidaan julkistaa melkein milloin tahansa ja The Rasmuskin on kai jo ainakin kaavailemassa uutta levyä. Ehkä tämä oli arvattavissa.

Käytin muuten viime viikonloppuna muutaman tunnin aikaani synttärikortin tekemiseen yhdelle ystävistäni. Siitä tuli ihan kelvollisen näköinen, vaikka ihmiset siinä, eivät välttämättä ole tunnistettavissa. Koko kortti on muutenkin pelkkää inside-vitsiä. Tämän näköinen se kuitenkin on:

2009-11-14T08:32:00.003+02:00

Lumi on jotenkin ihmeellisesti pysynyt maassa jo useamman päivän. Nytkin jos nostan katseeni näytöstä niin näen valkoisen pihamaan. Mukavaa. :)

Olen oikeastaan neljän vuodenajan kannattaja, eli kaikilla niistä on puolensa ja ikuinen jokin ei olisi enää mukavaa. Siitä huolimatta talvi on minulle omimman tuntuinen vuodenaika. Monet sanovat, että se johtuu siitä, että olen syntynyt talvella. Johtui se siitä tai ei, odotan talvea. Paljon.

Ihminen on kummallinen olio. Aina odottamassa jotakin, eikä sitten kuitenkaan tajua elää sitä hetkeä, jota on odottanut. Ja jos nyt odottamiseen päästään niin tässä vaiheessa vuotta sitä alkaa jo odottaa jouluakin. Itse asiassa yritin olla aloittamatta liian aikaisin, mutta jäin koukkuun Raskaampaa joulua -levyn biiseihin (toivoton musiikkiaddikti). Suurimmassa veivauksessa on ollut varmaankin JP Leppäluodon laulama Joululaulu. Eihän tämä muuta tarkoita, kuin että kyseinen levy on saatava tuohon hitaasti kasvavaan pinooni CD-soittimen viereen.

Levyjen suhteen myös kirjaston käyttö on jatkunut. :D Viimeisimpänä löytönä on Charon, jonka bongasin Northern Kingsin kautta. Tykästyin jo aiemminkin mainitun JP Leppäluodon ääneen ja sitten sitä taas mentiin.

Vielä viimeinen juttu, ennen kuin lähden ulos odottamaan linja-autoa:
Kaikki virheet näkyvät harmillisen hyvin tietokoneen ruudulla, mutta sille ei oikein voi enää mitään.

2009-10-31T11:49:00.007+02:00

Valokuvia tällä kertaa. Jos ei nyt ihan arkistohelmiä, niin ainakin jo useamman kuukauden jossakin kansioiden syövereissä vanhenneita.

Aiemmin syksyllä kävin pienellä visiitillä Old Hill Ranchilla Iimäessä. Taskunpohjalle jäi hieman tukkoisen nenän lisäksi mukava nippu valokuvia ja kova hinku mennä uudestaan. Tämän ensimmäisen söpötyksen nimeä en valitettavasti muista, mutta joku paremmin tietävä saa sen kyllä kertoa, niin lisään sen sitten. :) Toisessa kuvassa oleva pallero on Heinäahon Ronja.

Sitten päästään vielä vähän vanhempii kuviin. Ensimmäinen tyyneltä Pieliseltä ja toinen nuotiolta saaresta. Näyttää siltä, kuin pikkuveljeni käristäisi varpaitaan makkaroiden seuraksi. :D
Epälooginen järjestys tänään... No heinäkuussa juhlittiin taas yksiä syntymäpäiviä ja juhlittavasta saatiin tällainen kuva:

2009-10-25T08:28:00.004+02:00

Tällä kertaa ihan vain kuvan takia päivittelen. En edes viitsi odottaa, että saisin toisenkin keskeneräisen työn valmiiksi, että olisin sitten laittanut pari kappaletta samalla kertaa...

Tekniikkana on vesiväri+lyijykynä. Tykkään jäljestä itse. Muutakin olen sillä tyylillä tehnyt, mutta eivät vain ole tänne päätyneet. Skanneri oli tälle kuvalle aika ilkeä...

Selittys tarvitaan varmaan jo siksi, että tietäisi, mitä kuvassa on. Aihe tähän tuli Sonata Arctican Zeroes -kappaleen sanoista: "A pie in the sky is your brave new world". Sehän siinä on. Piirakka taivaaalla. Pilviä ja taivasta oli mukava tehdä. :D

Eilen kirjoitin äidinkielen neloskurssia varten tehtävää mainoksista ja hieman laiskana medioiden seuraajana "jouduin" tekemään hieman taustatutkimusta mm. YouTubessa, että tietäisin, millaisia mainoksia edes on olemassa. Varsinaisia helmiä sieltä löytyikin. :D Yhtenä mielenkiintoisena mainittakoon tämä. Päivän naurut kyseiselle pätkälle. (Vaikka kappale jäikin mitä arsyttävimmällä tavalla soimaan päähän...)

Lisää naurunaiheita löytyi Pokemonin neljästä ensimmäisestä jaksosta. Suomeksi dubattuna. Suosittelen tylsyydestä kärsiville. X)

2009-10-21T19:11:00.005+03:00

Ykkösjakson palautepäivä kunnialla läpi. :D Huomenna vielä jaksotodistukset ryhmänohjaajalta. Numeroissa ei ollut valittamista. Ainakaan paljoa. Lisäksi muutama kuvataidekursseilla tehty työ pääsi näyttelyihin. Laitan nekin tänne, kunhan saan takaisin.

Itse asiassa tällä kertaa ei ollut sen kummempaa sanottavaa... Teki vain mieli kirjoittaa vähän jotain. Ja ehkä laittaa tämä:
Se on nyt sitä opiskelijahuumoria.... Varmaan suurin osa tietää, että alkuperäinenhän on MAOL-taulukko.

2009-10-13T15:09:00.006+03:00

Kun ei viimeksi ollut kuvia niin laitetaan nyt:

Tämä on oikeastaan ihan lyijykynäharjoitus. Ei mitään suuria älynväläyksiä, eikä muitakaan ihmeitä tämän takana. Yritin vain olla tekemättä liikaa viivoja, tai täyttämättä koko paperia jollakin epämääräisellä harmaalla. Eli siis käyttää valkoista jotenkin paremmin. Osittain se toimi, osittain ei.
Seuraavan takana on sitten jotain. :D Päätin ottaa selvää Cain's Offering -nimisestä bändistä ja tykästyin More Than Friends -kappaleeseen. Siskoltani meinasi lähteä järki, kun veivasin kappaletta kohtalaisen usein ja melko suurella voimakkuudella. Tarttuvuuden lisäksi kyseinen viisu omaa varsin mukavat sanoitukset, joiden takia tämä piiroskin syntyi: "Wake me with the sounds of your heartbeat in silence"

Lisähuomiona: Minulta kesti todella pitkään saada tämä valmiiksi. Siitä nimittäin puuttui tuon mustapaitaisen pojan jalka pitkän pitkän aikaa. Ei se ole vieläkään hyvä. En vain jaksanut enää tehdä uudestaan...

Aaa... Sitäpaitsi olen kateellinen tuolle kuvalle. X) Kyllä minullekin kelpaisi tuommoinen pitkätukka, johon nojata.

2009-10-11T17:47:00.002+03:00

Oi laiskuus, laiskuus... Yli kahteen kuukauteen en ole tännekään saanut mitään kirjoiteltua. En kyllä tajua ollenkaan, mistä sellainen johtuu. Ei ainakaan asian vähyydestä. Tosin nyt, kun sitten sain itseni tänne niin tekee mieli tiivistää viimeiset pari kuukautta pariin lauseeseen. No jaa...

Tällä hetkellä olen onnellisesti syyslomalla. Seuraavalla viikolla en aio tehdä mitään järkevää. Pelkästään syödä, istua koneella, piirtää, valokuvata ja nukkua. Näitä tehdessä tietenkin kuunnella musiikkia. Siitä minua ei saisi vieroitettua edes väkivalloin. Tämä kaikki hyvällä omallatunnolla, sillä loppuviikosta näin jo unia ruotsin kuuntelukokeesta...

Musiikkia kuunnellessani olen huomannut sellaisen mielenkiintoisen ilmiön, että mitä pidempään kuuntelee putkessa "vakavaa" musiikkia niin sitä enemmän repeää jollekin happyhappy-biisille, kun sen lopulta kuuntelee. :D Tällä hetkellä sekä tietokoneessa, että levysoittimessa pyörii useimmin Sonata Arctican Days of Grays -lätty. Sitä ensin hartaudella odoteltiin ja nyt suurella innolla ulkoa opetellaan. Mikä tahansa kyseisen levyn kappaleista on täysosuma. Jos pitäiso valita yksi, niin ottaisin kaksi: Everything Fades to Gray ja Deathaura. Toinen orkesteri, jota tulee paljon kuunneltua on Pain. Muuta ei voi siitäkään sanoa, että kyllä ruotsalaisiltakin jokin joskus onnistuu. X) Kiitokset vain sille, joka Painia minulle suositteli.

Pitää myös vähän markkinoida: Koukutuin jokin aika sitten myös Mehidaan. Sarjassamme "rakkautta ensi kuulemalta". Epämääräisen surffailurupeaman loppupuolella päädyin ottamaan selvää tästä bändistä (johtuen pääosin siitä, että Mehidan kosketinsoittaja on Sonata Arctican entinen kosketinsoittaja) ja Wings of Dove jysähti sen verran lujaa, että kuuntelin loputkin biisit ja pyysin vielä levyäkin itselleni. Sen sainkin.

Pitkästä aikaa olen kirjoittanut jotakin. Näppäimistö on saanut kyytiä aina kun on sopivasti aikaa ja inspiraatiota löytynyt. Itse asiassa aikaa on voinut eh, järjestää, jos kirjoitusinto on iskenyt. Kohta taidan itse asiassa taas jatkaa. Tässä kun sormet ensin mukavasti lämpenevät.

Kun ei enempää huvita muistella, mitä on tullut tehtyä elo-syys-lokakuun aikana, niin puhutaan sitten siitä, mitä voisi joskus vähän myöhemmin tehdä. Koska tuo edellisessäkin tekstissä mainittu Kemin reissu oli sen verran mahtava kokemus, niin olen kieli pitkällä katsellut seuraavaa tilaisuutta Oulusta. Liputhan tulisivat myyntiin...huomenna. Iiks. Se on mentävä lupaa kysymään.

2009-08-11T17:39:00.006+03:00

Nyt on pienen hehkutuksen paikka. :D Nimittäin viime lauantaina minut saattoi nähdä (ja kuulla) Kemin sisäsatamassa heiluttamassa käteni kipeiksi ja kiljumassa ääneni käheäksi. Syy tähän oli Sonata Arctica (ne jotka yllättyivät, nostakaa kätenne).

Juna lähti vähän ennen yhtätoista. Aurinko paistoi varsin lämpimästi, joten junassa ei tullut ainakaan kylmä. Auringon valossa saattoi myös nähdä ilmassa leijailevat hituset, jotka olivat luultavasti peräisin maitohorsmasta. Ensin nämä Mauri Kunnaksen Hämähäkki-Heikkiä muistuttavat pallerot saivat aikaan lähinnä huvittuneisuutta, mutta niiden meneminen nenään huononsi matkustusmukavuutta huomattavasti. Palleroista ja huolimatta juna tuli Kemiin ajallaan ja pullautti ulos kohtalaisen määrän ihmisiä, jotka varsin selvästi olivat suuntaamassa samaan paikkaan kuin mekin.

Hotelli löytyi varsin helposti ja pikaisen laukkujen purkamisen ja siistiytymisen jälkeen suuntasimme itse keikkapaikalle. Kun suunnan tiesi suunnilleen, tarvitsi enää seurata ääntä ja "epäilyttävän näköisiä pitkätukkia, joiden kanssa ei haluaisi joutua pimeälle kujalle". Pitkälle ei tarvinnut kävellä, kun väljästi nurmikoita pitkin etenevä jono ilmestyi näkyviin. Näytti jokseenkin siltä, että porukkaa ei ollut kamalan paljon, joten uskalsin toivoa kohtalaisen hyvää paikkaa. Koska varsinaista jonoa ei vielä ollut syntynyt, pistäydyimme ohimennen paitakojulla. Kukkaroni laihuudesta johtuen ostin viisi euroa maksaneen rannetsydeemin enkä 25 euroa maksanutta t-paitaa tai noin 30 euroa maksanutta hupparia, mutta olin ostokseeni äärimmäisen tyytyväinen. Palasimme takaisn odottavien ihmisten joukkoon. Kaverini t-paita laukussa ja minä oikea ranne Sonatan logon koristamana. Suunnilleen 1,5 tuntia ennen porttien aukeamista porukka alkoi järjestyä jonoon. Hiukan ihmetellen aikaista järjestäytymistä siirryimme itsekin hiukan epämääräisen linjan jatkoksi. Auringonpaisteisessa hiekkarinteessä jonottaminen sai selän ja jalat särkemään, mutta en antanut sen juurikaan häiritä itseäni. Enemmänkin porukkaa kasaantui jonon perään ajan kuluessa.

Kymmenisen minuuttia ennen seitsemää järjestyksenvalvojat erottivat portilla häilyvän joukkion kolmeksi jonoksi ja ryhtyivät päästämään ihmisiä alueelle. Kun olin päässyt laukun tarkistuksesta läpi ja vuorossa oli lipun näyttäminen, minulle kerrottiin, että tulostetun lipun kanssa olisi pitänyt mennä toiseen jonoon. Vasemmanpuolimmaisen jonon portinpuoleiseen päähän olikin jo kerääntynyt ihmisiä tulostettujen lippujen kanssa. Omalla kohdallani tämä ylimäääräinen mutka ei kuitenkaan aiheuttanut suuria ongelmia ja sain ilman kommelluksia läpipäässeen kaverini avulla keploteltua itseni toiseen riiviin (kiitos!).

Sisälle pääsemisen jälkeen oli luvassa vielä tunnin verran odottelua ennen kuin lämppäribändinä toimiva Sturm und Drang aloittaisi. Tunti venyi kuitenkin puoleksitoista tunniksi ja jalat alkoivat olla kohtalaisen kipeät. Itse en ollut koskaan kuunnellut SuDia sen enempää, kuin mitä olin radiosta kuullut. Johtuen sekä tästä, että jonkinlaisista äänentoisto-ongelmista, en juuri lämmennyt esitykselle. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kuitenkin mainittakoon että basistilla(?) oli päällään Apocalyptican paita.

Kymmenen minuttia ilmoitettua aikaa myöhemmin Sonatan intro pyörähti soimaan irroittaen väkijoukosta kiitettävän määrän melua. Enemmän ääntä kuultiin kuitenkin bändin jäsenten tullessa lavalle intron loppupuolella. En voi väittää ettenkö olisi itsekin ollut tuota ääntä tuottamassa. :D

En edes pystyisi selostamaan koko keikkaa istumatta tässä koko yötä, joten annan settilistan ja muutaman videon puhua puolestaan. :) Laatikossa oleva video on minun, loput eivät.

Intro
Paid in Full
8th Commandment
Caleb
Last Amazing Grays
Fullmoon
Replica
Black Sheep
Tallulah
Flag in the Ground
White Pearl, Black Oceans
Draw Me
Pää, olkapäät, peppu...
The Cage
Maamme-laulu
In Black and White
Don't Say a Word
Vodka

Flag in the Ground
Fullmoon
Last Amazing Grays

Biiseista sanottakoon sen verran, että Flag in the Ground ja Last Amazing Grays ovat Sonatan tulevan levyn kappaleita, joten kysymyksessä oli siis maailmanensi-ilta. :D

Muutaman kuvankin sain otettua, vaikka mukana oli vain pienempi kamera. Videon kuvasin kännykällä.

Ensimmäisessä kuvassa Elias Viljanen, kahdessa jälkimmäisessä Tony Kakko.

Keikan jälkeen jäimme vielä alueelle pyörimään, mitään kuitenkaan näkemättä. Oli kuitenkin mukavaa istua siinä koivun juurella yötä haistelemassa, vaikka yleensä olenkin myöhään valvomista vastaan. Nukkumassa olin ehkä kahdelta aamuyöstä.

2009-08-04T14:05:00.009+03:00

Kesällä laiskistuu. :D En ole saanut ostettua koulukirjoja (!), enkä lisättyä tänne oikeastaan mitään. Se mitä olen saanut aikaan, on kasa piirustuksia ja ensi lauantain lähtö tänne. Jostain merkillisestä syystä odotukset alkavat olla varsin korkealla, huolimatta siitä, että junalla ei Kemiin kovin aikaisin ehdi ja paikat löytyvät todennäköisesti varsin takaa. Sitäpaitsi mitä tahansa voi vielä sattua ja koko juttu voi mennä pipariksi. (Piparit on kyllä hyviä...) Silti toiveikkaana lauantaita odotellen.

Mutta ne toiset aikaansaannokset. Tai ne paremmat niistä. Kolme ensimmäistä ovat lyijykynällä tehtyjä. Niiden muutaman Apocalyptica yms. kuvan jälkeen lyijykynästä on tullut aika mieluinen tenkiikka. Ehkä tähän mennessä kokeilluista parhaiten hallinnassa. Kolme viimeistä ovat sitten perus tussi/puuväri -yhdistelmiä ja kuuluvat oikeastaan yhteen toisten samanlaisten kanssa. Muusikkopilakuvia siis. (Sonataa yllätysyllätys.)

Nämä loput ehkä kaipaavat pieniä selityksiä. Ensimmäinen on minun ja siskoni inside-vitsi Sonata Arctican kosketinsoittaja Henrik Klingenbergistä. Selasin jotain vähän vanhempia Sonatan kuvia kun siskoni osoitti Henkkaa ja kysyi kuka hän oli. Kerroin asian laidan ja siskoni sanoi hänen näyttävän Supermieheltä.
Toinen on Sonata Arctican kitaristi Elias Viljanen, jonka kolmannen sooloalbumin nimi on Fire-Hearted (hyvä levy ostakaa, ostakaa). Jotenkin se sitten vääntyi muotoon "Fire-Wheeled"...Viimeinen on Sonatan rumpali Tommy Portimo. Kappaleessa The Vice on pätkä "Snare well hidden for the littermate", jonka yhteydessä "snare" tarkoittaa ilmeisesti ansaa. Minä kuitenkin fiksuna ihmisenä muistin sen myös tarkoittavan virvelirumpua. Eli siis hyvin piilotettu virveli. Löydätkö sinä?

2009-07-03T18:18:00.009+03:00

Keittiöstä tämä ei tule, mutta kotoa kylläkin. Reissulla ei paljon ehtinyt tietokonetta räpläämään ja vaikka kotona onkin oltu kesäkuun 18 päivästä lähtien, niin suuressa laiskuudessani en tullut ladanneeksi kohtalaisen suurta määrää ottamiani valokuvia minnekään ennenkuin nyt. Sitä se lomalla oleminen teettää. Kuvia on aika paljon (eheh!), muuta jos kaikkien läpi selaaminen ei väsytä niin täältä löytyy.

Alunperin ajattelin, että kirjoitan kaikki yhteen pötköön ja pistän kerralla semmoisen paketin tekstiä, että ei ole ennen nähty, mutta kestäisi ikuisuuden saada se tehtyä. Pudottelen näitä Japani-tarinoita sitten välillä mukavankokoisina flashbackeinä kaiken muun seassa. :D

Keskiviikko 3.6.2009
Lento lähti Helsinki-Vantaalta viiden aikaan iltapäivällä. Lentoajaksi ilmoitettiin 9 tuntia ja 10 minuuttia. Tarkkaa meinikiä. Liekö syynä ollut elämäni ensimmäinen kerta lentokoneessa vai mikä, mutta reilu yhdeksäntuntinen ei tuntunut kovinkaan pitkältä ajalta. Nukkumiseenkaan ei mennyt ajasta kuin neljä tuntia. Vähän sellaiselle, joka on tottunut nukkumaan 8,5 tuntia joka yö...

Torstai 4.6.2009
Heti kun lentokoneesta astui ulos tunsi ilman kosteuden. Se miltei löi vastaan heti oven ulkopuolella. Että ilmaan voi mahtua niin paljon vettä! Nagoyan lentokenttä oli jokseenkin suurempi kuin Helsinki-Vantaan vastaava laitos. Porukkaa ei kuitenkaan ollut tungokseksi asti, sillä lento saapui Japaniin jotakuinkin kahdeksalta aamulla. Isoille joukoille näytti kuitenkin olevan tilaa. Siellä oli ihmisenkuljetushihnojakin. :D Tai liukuportaita tasaisella lattialla. Miten sen nyt ottaa.

Lentokentän yhteydessä olevalta rautatieasemalta otettiin sitten juna hotellille. Toisessakaan päässä ei tarvinnut paljoa vaellella. Hotellin sisäänkäynti näkyi aseman portilta. Oli liian aikaista, jotta olisimme voineet mennä vielä huoneisiin, joten vain laukut jätettiin vastaanottoon ja koko joukkio lähti jokseenkin väsyneenä etsimään lähistöltä hyvää ruokapaikkaa. Edelleen oli liian aikaista, että monikaan paikka olisi ollut vielä auki. Kaikki nimittäin näytti aukeavan aikaisintaan kymmeltä, eikä kello ollut vielä edes yhdeksää. Parin kilometrin kävelemisen jälkeen avoin ravintola kuitenkin löytyi. Kysymyksessä oli tavallista japanilasta ruokaa tarjoileva paikka. Ajattelin sen olevan ehkä pientä keskikokoa, mutta myöhemmin totesin, että se oli tiloiltaan suurin ravintola, jossa kävimme. :D Henkilökunta oli aluksi huolissaan, sillä heillä ei ollut haarukoita ja veitsiä länsimaisia ihmisiä varten, mutta porukkaamme kuuluva japaninkielentaitoinen kertoi heille, ettei sellaisia tarvittaisi. Niinpä niin, henkilökunnan yllätykseksi urpon näköiset länsimaalaiset osasivat syödä puikoilla.

Vielä syötyämmekin meillä oli runsaasti aikaa ennen hotellille menoa. Tutustuimme siis lähellä sijaitsevaa temppeliä ympäröivään puistoon. Myös temppelin kyseisen "sisäpihalle" pääsi, sillä siellä oli menossa joitakin korjaustöitä. Kysymyksessä oli ilmeisesti "kerran kahdessasadassa vuodessa" -tyyppinen mahdollisuus. Alueella valmisteltiin jonkin sortin festivaalia ja puiston monet kävelytiet olivat jo täyttymässä ruoka- ja krääsäkojuista. Tästä ja runsaasta puustosta johtuen väsynyt pääni ei ihan sataprosenttisesti hahmottanut sijaintiani uloskäyntiin nähden, mutta en antanut sen häiritä, porukassa kun kuljettiin. Ennen hotellille lähtöä ostimme vakituisemman oloisesta kojusta eräänlaisia tulevaisuutta varten annettuja ohjeita sisältävät lappuset. Jos lapun osoittama tulevaisuus vaikutti pahalta, se ripustettiin narulle temppelin ulkopuolelle ja tovottiin, että lapussa osoitettu jumala ottaisi pahan onnen pois. "Hyvän lapun" sai pitää itsellään.

Kävelytie puistossa
Puluja
Paikka käsien pesemiselle temppelialueelle tullessa

Hotellille palasimme joskus puolenpäivän jälkeen. Huone löytyi 24 kerroksesta ja hissikyyti sai korvat menemään lukkoon. Huoneessa haisi hiukan omituiselle (sanotaan suoraan että melkein vanhalle tuhkakupille), mutta korkeuksista avautuva näkymä kaupungin yli korvasi osan siitä.

Paivällä
Päivällä 2
Illalla
Illalla 2

Illalla ei enää jaksanut ärsyttä mikään muu, kuin että sängyn yläpuolella olevan valon katkaisija oli suomalaisjärjelle liian monimutkaisesssa paikassa ja valo piti jättää päälle.

Perjantai 5.6.2009
Ensimmäinen "virallinen" päivä, jonka varalle oli olemasa jonkinlaisia suunnitelmia. Toiset enemmän, toiset vähemmän aikaeron vaivaamina hajottiin kahteen pienempään porukkaan, joissa sitten oikeastaan liikuttiin melkein kaikki muutkin päivät. Aamupäivälle sijoitettin nopea kaupassa pistäytyminen, sillä esimerkiksi sateenvarjolle tulisi sinä päivänä olemaan tarvetta. Noin tunnin mittaisen viittomakielisen shoppailun jälkeen kaikki tarpeellinen oli kasassa.

Vähän ennen puoltapäivää aloitimme Nagoyan samurailinnan koluamisen. Linna tuhuotui lähes täysin toisen maailmansodan aikana, mutta se rakennettiin myöhemmin uudestaan säilyneiden perustusten päälle. Sitätila muutettiin jälleenrakennuksen yhteydessä museoksi. Paikka oli sellainen, johon olisi voinut kohtalaisesta sateesta huolimatta jumia miltei koko päiväksi, mutta yritimme kuitenkin rajoittaa käytettyä aikaa jollakin tavalla, sillä tarkoitus oli käydä muutamassa muussakin paikassa.

Yritykseksihän se kuitenkin jäi ja kahdesta muusta samalle päivälle aiotusta kohteesta ehdimme vain toiseen. Osasyynä tähän oli kuitenkin myös se, että Japanissa aukioloajat tuntuivat olevan huomattavasti lyhyempiä, kuin kotona Suomessa. Niimpä päädyimme juoksemaan hienon Japanilaisen puutarhan läpi noin 45 minuutissa. Aina ei voi voittaa...

Linnan päärakennuksen katto

Molemmat rakennukset

Sisälle rakennetun huoneen yksityiskohta

...jatkuu

2009-05-31T10:35:00.003+03:00

Tällainen pikapäivitys, kun nyt vielä ehtii... Huomenna on lähtö aamulla neljän tai viiden aikaan Helsinkiin. Sieltä sitten keskiviikkona lento Japaniin. Tätä on kaavailtu jo aikaisemminkin ja päivämäärätkin on tiedetty nyt jonkin aikaa. Nousevan auringon maassa olisi sitten tarkoitus olla kaksi viikkoa tuttujen/sukulaisten luona asuen. Jos on aikaa, niin kirjoittelen tännekin. Kuvia saisin todennäköisesti linkitettyä toiselta sivulta...

Laukut on joka tapauksessa lähes pakattu. Pitää vielä siivota loput yläkerrasta. Seuraava päivitys voikin sitten tulla jostain ihan muualta kuin kotikeittiöstä. :D

2009-05-23T13:14:00.005+03:00

Pakko päästä välillä jotain kirjoittamaan... Nyt on mennyt viikko melkein kokonaan ilman tietokonetta, mikä johtuu siitä että viime lauantaina läppärini sanoi lähes kaksi vuotta kestänenn yhteistyösopimuksen irti. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että olen mahdollisesti menettänyt yli 2GB musiikkia ja varsin mukavan määrän valokuvia, joita en ollut siirtänyt vielä muistitikulle. Luulisin että ne ovat pelastettavissa, mutta ei sitä tiedä. Varmuuskopiointi kunniaan tästä lähtien. Lisäksi en pääse käyttämään sähköpostia, Skypeä tai mitään muutakaan. Tältä koneelta, jota nyt käytän ja jota silloin tällöin voin lainata, en ainakaan vielä pysty edes lisäämään kuvia tänne. Menee varmaan ainakin kolme viikkoa ennen kuin saan uuden koneen, ellei pidempäänkin.

No, päivän piristykseksi voi sentään sanoa sen, että koulusta on jäljellä enää neljä viimeistä koetta, jotain oppilaskunnan järjestämää juttua ja kevätjuhla. Itse asiassa minun olisi ehkä suositeltavaa istua tälläkin hetkellä lukemassa maanantain koetta varten mutta vieroitusoireet kävivät kestämättömiksi. :D

Nyt siis saattaa jäädä tämänkin päivittely vähän vähemmälle ja ilman kuviakin. Vaikka piirsin oikein sarjakuvankin viime lauantaista. Se viimeistään sitten, kun saan uuden tietokoneen jos en tule räplänneeksi tuota skanneria toimimaan tämän koneen kanssa...

2009-05-12T16:49:00.006+03:00

Kohtapa loppuu koulu. :D Tämä viikko, koeviikko, pari viimeistä päivää ja sitten...

Lomaa kuitenkin maisteltiin muutama päivä sitten, kun vuorossa oli arpajaisvoitettu mökkiviikonloppu. Sain huomata jälleen kerran, että viikonloppu jossakin muualla kuin kotona tavallaan mitätöi sen, että on viikonloppu. Poikkeuksia löytyy kyllä joskus, mutta eilen herätessäni ajattelin ainoastaan "Missä lauantai?" No, vaikka viikonloppu tavallaan loppui ennen alkamistaan niin valokuvia kasaantui ihan mukava määrä. Oli mukavaa istua siinä kalliolla kameran kanssa ja kuunnella sulavan jään ripinää.

Viimeinen on vähän vanhempi kuva, otettu pari viikkoa sitten omalla pihalla.

2009-05-05T19:42:00.006+03:00

Vappuaattona eräässä S-Marketissa tehtiin mielenkiintoinen havainto. Kaupan asiakkaat saattoivat nähdä jäätelöaltaan lähettyvillä suuresti Altaïria muistuttavan henkilön. Henkilö oli aseistautunut (neljän euron miekalla) ja ilmeisesti erittäin vakavassa vappumielentilassa. Havainnoista kehotetaan ilmoittamaan välittomästi jollekin Assassin's Creedin läpi pelanneelle henkilölle.

Tiistaina sain kivat letit. :D Niitä taisi olla suunnilleen neljäkymmentä. Tekemisessä meni tunti ja purkamisessa puolikas. Suuret kiitokset tekijälle ja avustajille. Happy now!
Tänään sitten tuli taas todistettua sellaista luonnon ihmettä kuin erittäin paikallista sadekuuroa. Toisella puolella taloa satoi ja toisella ei. :D Taitaa tulla kesä.

2009-04-30T19:10:00.006+03:00

Läpi! Tasosuoritus 3 meni läpi. :D Pianolla piti soittaa neljä kappaletta, asteikkokokeen kun olin suorittanut jo aiemmin, eikä tänään edes tökkinyt pahasti. Muutama virhe sattui, mutta kun en niihin pysähtynyt niin ei se haitannut. Asteikot kun menivät silloin läpi ikäänkuin rimaa hipoen niin kappaleiden kohdalla jäi ilmavaraa kyllä reilusti. Arvosteluasteikkohan on yhdestä viiteen ja numeroksi napsahti nelonen. Sanallisessa arvioinnissa sanottiin, että osaan kuunnella omaa soittamistani ja että se puhuttelee kuulijaa. Jotain muutakin siinä oli, mutta en muista ulkoa. Saan kuitenkin siitä paperista kopion itselleni jossain vaiheessa, niin selitän sitten tarkemmin. Nyt olen vain epämääräisen, höttöisen onnellinen. Tosin, viimeistään maanantaina palaan kyllä maan pinnalle, kun tajuan, että vuoden viimeiseen koeviikkoon on enää reilut kaksi viikkoa.

Tässä nyt istuessani voisin laittaa pari kuvaa erään ystäväni synttäreiltä, joita juhlittiin tässä vähän aikaa sitten. Pari helmeäkin mahtui niiden monen kuvan sekaan, vaikka liikkuvien kohteiden kuvaaminen onkin vaikemapaa. :D

Tässä kuvassa kysymyksessä ei ole vihainen koira, vaan röhkäisevä koira.
Toinen koira.
Ja asianosaisten luvalla, ilmeitä.
Niin...Hyvää vappua!

2009-04-28T17:42:00.006+03:00

Joskus löytyy sellaisia hetkiä isolla H:lla. Tänäänkin.

Kävelin kevyessä sateessa bussipysäkiltä lyhyen matkan vanhan piharakennuksen taakse, jonne olin jättänyt polkupyöräni. Kuuntelin Apocalyptican Farewell -kappaletta, mutta kuulin koko ajan myös sateen äänen. Hyppäsin rapaisen tienreunan yli onnistuen miltei varjelemaan jo ennestäänkin kärsineitä kekiäni kuraantumiselta ja menin pyöräni luokse. Kuivasin satulaa hanskoillani ja kiepautin pyörän oikeaan suuntaan. Sateen pyyhkiessä kasvojani suuntasin kotia kohti. Näin tarkkaan katsoessani ympärilläni aavistuksenomaisia vihreän häivähdyksiä. Tienvarren kellastuneen heinikon seassa versoi sateen virkistämänä uusi elämä. Lähes kaikki lumi oli jo sulanut, mutta ojanpohjilla, isommissa kasoissa, metsässä ja varjoisilla peltoaukeilla sitä yhä oli. Peltojen ja yhä jäisen järven yläpuolelle kohosi vähitellen sumua. Sade toisaalta kirkasti värejä, toisaalta muutti etäiset kohteet epämääräisen harmaiksi. Viileät pisarat satoivat ylleni piirtäen tummempia pisteitä oliivinvihreään kangastakkiin ja tarttuen silmälaseihin. Kostean, juuri heränneen maan vahva tuoksu velloi kaikkialla...

Se oli tämän päivän Hetki.

Sitten kuvia. Osa eilisiä, osa vanhempia.

2009-04-19T16:01:00.005+03:00

Nyt! :D Nyt valmistui sekin paljon mainostettu "isompi työ". Pitkään siinä kestikin ja syy on ehkä siinä, että käytin aikaani sen tekemiseen vain viikonloppuisin. Kun sitten en edes ehtinyt tai viitsinyt joka viikonloppu istua juuri kyseistä piirustusta jatkamassa niin tämä loppuun asti tekeminen vain venyi ja venyi... No, joka tapauksessa nyt se on valmis eikä edes ihan huonoimmasta päästä. Tulipa vielä kerrankin käytettyä värejä oikein kunnolla. Kuvan skannaaminen oli vähällä aloittaa kolmannen maailmansodan minun ja A3-arkkien välille. Toinen puolikkaista piti skannata kaksi ja toinen kolme kertaa, ennen kuin ne näyttivät normaaleilta ja olivat edes suorassa. Kuvien yhdistäminen sitten...no, kloonaustyökalu näytti voimansa.

Piirtämisen aikaavievyydestä huolimatta tälle kuvalle ei ole tämän kummempaa selitystä. Tai oikeastaan on tuo kyllä yli kymmenen minuutin selitys. :D

2009-04-15T19:14:00.008+03:00

Tästä päivästä tuli jotenkin erilainen. Ei mitenkään järisyttävällä tavalla, mutta kuitenkin erilainen. Erilaisuus alkoi jo heti aamusta, kun kävelin bussipysäkiltä muutaman sadan metrin matkan koululle. Aurinko oli noussut jo vähän matkaa horisontin yläpuolelle ja oli täysin valoisaa. Kuuntelin tapani mukaan musiikkia kävellessäni ja kohdalle sattui Sigur Rósin Svo hljótt -kappale. Tästä yhdistelmästä tuli jotenkin luvattoman hyvä olo, joka kesti aika pitkään. Mielialani eivät yleensä riipu säästä, mutta yhdistettynä tuohon kappaleeseen aurinko tuntui kuitenkin vaikuttavan jotenkin. (Musiikin tiedän kyllä vaikuttavan.) Istuin sitten aurinkoisessa koulun aulassa ja minun teki koko ajan mieli nauraa.

Toinen tämän päivän jännä juttu oli, että minusta tuntui, siltä kuin olisin ollut tänään jotenkin paremmin hereillä kuin yleensä. Ei kuitenkaan mitenkään väsymykseen tai virkeyteen, vaan pikemminkin erilaisten asioiden huomaamiseen ja niiden ajattelemiseen liittyen. En nyt väitä, että muistaisin tämän päivän tapahtumat jotenkin paremmin kuin muut, tai että minulle olisi yhtäkkiä ilmestynyt jokin kyky huomata jotain, mitä muut eivät huomaa, mutta koko päivän tuntui, että pään sisällä raksuttaa jotakin ja keskittyminenkin piti kaikilla tunneilla. :D Nyt en varmaan ajattele mitään sen enempää kuin muutenkaan tähän aikaan illasta, mutta päivällä pyörittelin mielessäni yhtä ja toista, mistä en muista enää paljoakaan. Pari tällaista päivää lisää niin viimeiseen jaksotodistukseen läpsähtää sellaiset numerot että. :D

Kolmas tämän päivän jännä juttu oli tutor-koulutuksessa tehty mielikuvaharjoitus. Se oli ohjaavan opettajan sanojen mukaan "hyvin kevyt" ja "ei mennyt vielä niin syvälle", mutta mielenkiintoinen se oli silti. Tehtävänä oli kuvitella itsensä puistoon. Käyttää kaikkia aisteja ja näin tietää millainen puisto on. Ainoa valmiiksi sanottu asia oli, että puistoa rajaa niin korkea aita, ettei siitä näe yli. Vähän ajan päästä näitä puistoja sitten vertailtiin pienissä ryhmissä. Oli kiinnostavaa kuulla, millaisia puistoja muilla oli ja miten paljon ne poikkesivat omastani. Minun puistossani kasvoi paljon suuria kuusia, eikä juurikaan lehtipuita. Ne lehtipuut, joita siellä oli, olivat kaikki koivuja. Niissä ei myöskään ollut lehtiä, koska oli ilmeisesti syksy. Tuuli jonkin verran ja kirkkaan (ehkä aikaisen iltapäivän) auringon editse kulki suuria repaleisia pilviä. Seisoin ruskeasta sorasta tehdyllä kapealla polulla. Lähelläni oli penkki, joka näytti vähän tältä Tosin se oli vähän kuluneempi. Näin paikaltani aidan. Se oli korkea ja tiheä kuusiaita. Olin yksin ja tuulen ääntä lukuunottamatta oli hiljaista.

Harjoituksen seuraavassa osassa piti kuvitella jokin tapa, jolla aidasta pääsisi näkemään yli tai läpi. Aidan toiselle puolelle piti katsoa. Minun kuusiaidassani oli päänmentävä, epätasainen reikä maanpinnan tasalla, mutta vaikka kuinka ajattelin, ei aidan toisella puolella ollut mitään. Pelkkää tyhjää. Kokeilin kaikkea metsän, kalliojyrkänteen ja valtatien väliltä, mutta mikään ei sopinut. Varmaan jos siitä aidan reiästä olisi ryöminyt läpi, olisi itsekin haihtunut olemattomiin.

Vielä muutama kuva pääsiäiseltä, kun nyt sain kameran paristot ladattua ja kuvat siirrettyä konelle.

2009-04-13T15:33:00.006+03:00

No niin... Taas kotona ja skannerin vieressä. Pääsiäisen aikana ehti melkein tulla jo sitäkin vekotinta ikävä, tai jos ei skanneria niin ainakin kaiuttimia. Neljä päivää kuulokkeilla/läppärin omilla kaiuttimilla ja kyllä taas "irtokaiuttimien" ääni kuulostaa hyvältä. :D

Elektroniikasta nyt sitten näihin kuviin. Ensimmäinen on siitä mielenkiintoinen tapaus, että sain siihen idean yöllä. Yleisemmin minä nukun yöllä, mutta harvinaista kyllä, lauantaina en mienannut saada unta millään. Niinpä sitten muutamien päässäni pyörineiden kappaleiden ja epämääräisen pimeässä pohdiskelun jälkeen moutoutui ajatus hieman uusitusta Prinsessa Ruususesta. Mitäpä sitä uneton muuta toivoisikaan kuin Ruususen unenlahjoja. Eikä tuommoinen hyvänyöntoivotuskaan pahaa tekisi. :D

Tämä toinen on vähän normaalimpaan aikaan ideoitu. Sen on tarkoitus olla jonkinlainen susi, vaikka sitä aluksi luultiinkin leijonaksi.

2009-04-11T13:05:00.004+03:00

Suomen kevät on aika mielenkiintoinen juttu. Välillä lunta, välillä vettä. Yhtenä päivänä tuntuu, että paistuu siihen paikkaan ja seuraavana saa kaivaa villapaidan kaapista. No jaa... Ei se minua ainakaan haittaa. :D Sitäpaitsi keväällä on paras aika tehdä lumihevosia. Minutkin nimittäin houkuteltiin ulos tekemään jotakin muuta kuin valokuvaamaan. Vaikka kyllä minun se kamerakin piti mukaan saada. Sitten tarvittiin rutkasti serkkupoweria ja vähän aikaisemmin tehtyjen lumihevosten antamaa kokemusta. Lopputuloksena oli Mr. Heppa 2009:

Ehkä pitäisi taas kotiin päästyä tehdä toinen hevonen. Tai sitten ei. Kotona minun pitää ainakin skannata pari piirrustusta. Voisi niistä tietysti ottaa kamerallakin kuvan, mutta ei niillä niin kiire ole. Ehdinpähän piirtää vielä pari lisää.

Jos nyt lähdetään näin ajan kuluksi kasvattamaan tätä "minun pitäisi" -listaa: Pitäisi valita runo- ja novellikokoelma ja elokuva tai teatteriesitys äidinkielen 3. kurssia varten. Pitäisi siivota vaatekaappi, ostaa uusia lyijykyniä, keksiä joku hyvä syntymäpäivälahja hyvälle ystävälle ja.....jotain. Unohdin varmasti muutaman.

2009-04-09T18:58:00.007+03:00

13.20 Fysiikantunti loppui
13.28 Olin linja-autopysäkillä (myöhästyin)
13.44-14.15 Kirjastossa
14.30 Seuraava linja-auto saapui
14.47 Linja-auto pysähtyi minun pysäkilleni
14.50 Avasin kotioven
14.55 Olin takaisin tienvarressa ottamassa valokuvia
15.jotakin Pakkasin, lastasin tavarani autoon ja istuin takapenkille
18.jotakin Laskin laukkuni mummolan eteisen lattialle
19.11-? Olin itse lattialla tietokone edessäni

Minulla oli jotain tähdellisempääkin sanottavaa, mutta se nyt lipsahti jonnekin... No, aiheeseen liittymättömästi: Huomasin eilen Skypen varsin hyödylliseksi kapineeksi. Eräällä ystävälläni oli eilen syntymäpäivä ja kyseinen ohjelma muistutti minua asiasta hyvin ystävällisellä tavalla. Pelastuin siis unohtamasta. :D

Tämän kuun viimeisellä viikolla olisi tarkoitust sitten tehdä loput siitä tasosuoritus 3:sta. Neljä kappaletta pitäisi pianolla soittaa ja vieläpä kohtalaisen hyvin. Töitä pitää vielä sitä varten tehdä, mutta nyt ollaan jo voiton puolella. Nyt vain ei oikeastaan saisi jättää harjoittelematta yhtenäkään päivänä. Mummolan harmooni taitaa siis saada kyytiä tänä pääsiäisenä.

Niitä kuvia sitten. Osa on otettu viikonloppuna ja muutama tänään. Viikonlopun kuvausreissulla huomasi taas, että kun jotakin ei tee pitkään aikaan, niin sitten se tuntuu kun tekee. Talvella nimittäin ei tule paljon pyörällä ajeltua, niin reilun kymmenen kilometrin lenkki raskailla, rapaisilla sorateillä kipeytti jalat pariksi päiväksi. No, tänä keväänä tuota rapa-ajelua tulee varmaan harrastettua useampaakin otteeseen, niin jalatkin kyllä tottuvat.

2009-04-04T19:39:00.003+03:00

Vieläkin viikonpäivistä sekaisin... Tuntuu ihan sunnuntailta. Muutenkin vähän höttöinen olo, kun nukuin päivällä pari tuntia. Varmaan jos joku tulisi nyt sanomaan, että ulkona on apina, minä menisin hölmönä katsomaan sitä ihmettä.

Päivän kuva:Jotain tämän tapaista olen pyöritellyt päässäni jo vähän aikaa. Ajattelin nyt tehdä sen tässä välissä kun piti tuota uutta paperiakin testata. :D Siitä tuli ihan kelvollisen näköinen, joskin tajusin liian myöhään, että se näyttää vähän turhan vahvasti tältä. En viitsinyt enää pyyhkiä poiskaan, niin siitä tuli nyt sitten tuollainen.

Päivän (tai oikeastaa myös jonkin aikaisemman päivän) naurut:
Poks on juuri sitä, miltä ulkona näyttää. :D

2009-04-02T15:06:00.000+03:00

Koeviikko OHI! Tuntuu taas jotenkin normaalimmalta, vaikka viikonpäivät ovat menneet autuaasti sekaisin. Tosin laskujeni mukaan huomenna on perjantai. :D Nyt kun ei tarvitse taas kuuteen viikkoon tätä rumbaa jaksaa niin voisi tuon viikolopunkin käyttää jotenkin luovemmin. Se iso piirrustus sietäisi edetä taas ainakin vähän. Sitäpaitsi, ostin tänään tussipaperia ja paksun piirustuslehtiön ja niitäkin himottaisi vähän kokeilla.

Vaikka tuo koeviikko esti tehokkaasti piirtämisen niin valokuvia olen (taas) ottanut. Koeviikon hyvä puoli on nimittäin se, että on kotona sellaiseen valon aikaan, mikä yleensä menee ohi tunneilla istuessa. Osa noista kuvista on eiliseltä ja osa tältä päivältä.

Tuli nyt aika monta kerralla, mutta kun niitä on kahdesta eri erästä niin minkäs teet. Itse asiassa niitä ei pitänyt tulla noin paljon, mutta kun kävin tosiaan tässä kirjoittamisen välissä ottamassa sellaiset 80 kuvaa. Möyrin tuolla ulkona ja sain kengätkin täyteen lunta, kun en laittanut niitä kunnolla jalkaan. Hiuksetkin jäivät tottakai kiinni ruusupensaaseen...

2009-03-29T17:16:00.000+03:00

Sepä siitä isommasta piirroksesta sitten... Lauantaina sain tehtyä sitä jonkin matkaa eteenpäin, mutta tämä päivä meni sujuvasti fysiikan opiskeluun. Pää on nyt täynnä jotain epämääräistä Q=cmΔt , Q=sm , p1V1=p2V2 mössöä. Siitä se (kai) selkiytyy. Tai no ei se vaikeaa ole, mutta kun kaiken käy saman päivän aikana läpi niin eri asiat tanssivat iloista piiritanssia nuotion ympärillä koko ajan tanssipariaan vaihtaen. Nyt loppuiltana en tee kyllä enää yhtään mitään muuta kuin nollaan itseni täydellisesti. Aamulla on vielä aikaa viimeiselle paniikkikertaukselle...

Muutenkin tämä sunnuntai meni jotenkin äkkiä. Johtunee ehkä kesäaikaan siirtymisestä. Alkoi nimittäin heti aamusta ärsyttämään kun ensin herää puoli kuudelta ja sitten kello onkin oikeasti puoli seitsemän ja päivästä on kulunut jo tunti. Ei hyvä. Koko päivän on tuntunut sitten että olen itse jotenkin hidastunut. Aaarrrhhh.

Eilen oli mukavampaa... Otin taas valokuviakin. :D Nuo kaksi viimeistä kuvaa on otettu autotallin vielä keskeneräiseltä vintiltä. Toiseksi viimeinen alas puuliiterin suuntaan ja viimeinen siihen toiseen suuntaan, jossa on lattia. Käy ihan urheilusta taiteilla siellä parrujen päällä kamera kaulassa...

2009-03-27T14:47:00.000+02:00

Tehdäänpäs nyt perjantain kunniaksi jotain uutta: Yleisön pyynnöstä (:D) aloitan kirjoittamaan myös englanninkielistä blogia. Tarkemmin sanottuna luon rinnakkaisen blogin, johon kirjoitan nämä samat rivit kolmannella kotimaisella. Vanhoja tekstejä en todennäköisesti tule kääntämään, vaan aloitan englanninkieliset tekstit tästä päivästä. Kuvasisältökin on luonnollisesti sama. Tervetuloa siis kaikki englantia äidinkielenään puhuvat ja muut kielen osaajat lukemaan mielenkiintoisia kiertoilmauksia, joita joudun keksimään vääntääkseni kaikki suomen kielen mutkat kansainvälisesti ymmärrettävämpään muotoon.

Vielä perjantaista puhenollen, uskaltaisin ehkä toivoa saavani yhden suuremman työn viikonlopun aikana valmiiksi ja sen myötä lisättyä tänne. Tosin, jotta tämä tulisi mahdolliseksi minun pitäisi olla varsin ahkera. Työn väritys on nimittäin vielä pahasti kesken (nyt ollaan melkein puolessavälissä vaihetta 1/3) ja sitten kun se on valmis, se pitää vielä skannata. Skannaaminen onkin luku sinänsä, sillä paperin koko an A3 ja skannerin A4. Brrrrh.

Sitä isompaa piirrosta odotellessa vähän pienempi: "I'd give it all for a heart"Kuuntelin taas vaihteeksi Sonata Arcticaa ja Kingdom For A Heartin sanoista sain idean tehdä seuraajan "onnelliselle parilleni". Tuo kuva syntyi puolen tunnin tiiviin raapustamisen tuloksena historian kokeisiin lukemisen välissä. (Tuleva numero on sitten pieni arvoitus...)

Nyt vielä näyte minun askartelutaidoistani. :D
Koska maailma ei tulisi toimeen ilman äitejä, he myös ansaitsevat nättejä synttärikortteja. :)

2009-03-25T12:56:00.000+02:00

Mahtava laiskuuden aalto vyöryy joka puolelle estäen tälle päivälle suunnitellun tekemättömien töiden listan lyhentämisen. Tai ehkä ei. Kello ei ole vielä paljon, vielä ehtii (sanon tuon seuraavan kerran viiden jälkeen). Eikä minulla edes sen kummempaa tekemätöntä ole niiden piirustusten lisäksi. Matikkaa pitää kyllä kerrata huomiselle, mutta en minä koko päivää aio siihen käyttää! Sain minä sitäpaitsi potkittua itseni pihalle ottamaan valokuvia. Kahteenkin otteeseen. Ensimmäisen kerran aamulla noin klo. 6.45 ja toisen kerran tuossa yhdentoista jälkeen. Tämän jälkimmäisen kuvausrupeaman aikana koin taas mielenkiintoisia hetkiä sarjassamme "ei näin":

Olin lähtenyt liikkelle pyörällä ja ajellut pitkin epämääräisiä pikkuteitä jo jonkin aikaa. Olin itse asiassa menossa jo takaisin kotiin. Katselin kuitenkin koko ajan ympärilleni hyvien kuvauskohteiden varalta ja pian huomasinkin tien varressa vanhoja betonirumpuja. Päätin mennä ottamaan kuvia niistä ja rymistelin lumen läpi rumpujen luokse. Pyörin siinä hetken eri kuvakulmia kokeillen. Kohta kyykistyin rumpujen taakse ottamaan kuvia. Olin kuunnellut koko ajan musiikkia korvanappien kautta, joten en kuullut mitään ympäröiviä ääniä. Niinpä huomasin autonkin vasta kun näin sen kameran näytöstä. Kuvaa ei valitettavasti tullut, sillä kohmeiset sormeni eivät painaneet laukaisijaa tarpeeksi nopeasti. Säikähdin kuitenkin auton äkillistä ilmestymistä ja hypähdin vähän taaksepäin. Auton ajaja ilmeisesti huomasi liikahdukseni, sillä hän kääntyi katsomaan varsin hämmästynyt ilme kasvoillaan. Itsellenikin tuli vähän hölmö olo siinä betonirumpujen ja koivujen takana kyykkiessäni. Lähdin sitten ehkä vähän kiireemmin pois kuin olisin muuten lähtenyt.

Siis, puskista ja vähän muualtakin:

2009-03-24T15:54:00.000+02:00

Trüüüüüdüüüü.... Koeviikko alkaa huomenna, mutta huominen on vapaa, koska olisi liikunnan koepäivä, eikä siksi tapahdu mitään. :D Tuntuu ihan perjantailta.

Päättömiä yksityiskohtia

-Japanissa verkkojännite on 100 V
-Stratovariuksen kappale Infinity on levyllä numerolla 8, joka on vaakatasoon käännettynä ikuisuuden symboli (infinity=rajattomuus, loputtomuus)
-Sana "fast" on englanniksi "nopea", ruotsiksi "vaikka" ja saksaksi "melkein"
-Tällä hetkellä (klo 17.06) Skypessä on 16 774 993 henkilöä online-tilassa
-Nimi "Google" tulee matemaattisesta termistä "googol", joka tarkoittaa ykköstä, jonka perässä on 100 nollaa

Pävän kuva:
"Red button is mine" Sonata Arctica-Destruction Preventer
Skanneri teki noista hiuksista ihan violetit...

2009-03-22T13:31:00.000+02:00

Tämän päivän saldo: 143 kuvaa. Ensin 73, sitten 70. (Jos meni väärin niin ehkä vaihto lyhyelle matikalle olisi suotava toimenpide...) Muuta kai ei voi sanoa, kuin että minä en pysty vastustamaan aurinkoisia talvipäiviä. Tai no nyt pitäisi melkein puhua jo kevätpäivistä, mutta lunta siellä vielä on. :D Sitäpaitsi piti ottaa vahinko takaisin kun eilen illalla jäi auringonlasku kuvaamatta paristojen puutteen takia. No, vaikka minä en näitä kuvia näin ahkerasti ottaisikaan niin muutenkin tänne päätyvä materiaali olisi todennäköisesti enimmäkseen valokuvia, johtuen tämänhetkisten keskeneräisten piirrosten suuresta hitauskertoimesta. Kun sitten tehtävien kuvien lista kasvaa sitä mukaa kun ehtii edellisiä aloittaa niin voi kestää jonkin aikaa ennenkuin saa mitään valmiiksi.

Ihan nyt aiheeseen liittymättömästi kummastelen miten yhden bändin kuunteleminen johtaa toisen kuuntelemiseen. Juolahti tämäkin taas mieleen kun avasin tietokoneen ja ajattelin että nyt pidetään räminäkappaleputki. Tässä sitä on nyt istuttu ja kuunneltu Apocalypticaa, Sonata Arcticaa, Stratovariusta ja nyt uutena tuttavuutena Sabatonia. (Miksi 3/4 nimistä alkaa S-kirjaimella?!) Tämän edelleen jatkuvan kuuntelusession aikana totesin huvittuneena että kaksi vuotta ja pari päivää sitten en juuri kuunnellut musiikkia aktiivisesti. Ainakaan mitään tiettyjä artisteja tai bändejä. Toisin sanoen jos joku olisi tullut ennen vuoden 2007 maaliskuun kahdettakymmenettä päivää sanomaan että kahden vuoden päästä muuten kuuntelet metallia niin olisin todennäköisesti käskenyt kyseisen henkilön mennä kotiinsa ottamaan aamulla unohtuneet lääkkeet. Tuon päivämäärän jälkeen on kuitenkin ruvennut löytymään melko tasaiseen tahtiin musiikkia, joka kuulostaa hyvältä. Usein seuraava on löytynyt edellisen kautta. No, vaikka tähän hevigenreen on nyt päästy niin örinä ei kuitenkaan viehätä. Sen sijaan nämä Tony Kakon tai Timo Kotipellon kaltaiset laulajamiekkoset kuulostavat hyviltä ja aiheuttavat suunnattomia kateusaaltoja eräälle puoli vuotta klassista laulua opiskelleelle henkilölle. Ainakin on jotakin tavoiteltavaa...

Sitten vielä poimintoja niistä tämän päivän valokuvista:

2009-03-14T15:39:00.000+02:00

Pää tuntuu ainakin kaksi kertaa normaalia suuremmalta... Ensinnäkin siksi, että olo on jokseenkin tukkoinen ja toiseksi sen takia, että tuolla pöydällä odottaa kaksi isoshkoa keskeneräistä työtä ja neljä seuraavaa olisivat jo valmiiksi mielessä. Pitäisi piirtää 24/7 jos meinaisi saada ne valmiiksi ennen koeviikkoa. Sellaiseen kun ei ole mahdollisuutta, niin pitänee varmaan sitten tehdä hitaammalla tahdilla. Kunhan nyt ne tehtyä edes joskus tai ainakin ennen seuraavaa kunigasideaa.

Paras tapa välttää ideoiden kasaantuminen olisi ehkä olla lukematta tai kuuntelematta kappaleiden sanoja. Noistakin kuudesta työstä kolme on lähtenyt jostakin kappaleesta. Tosin tällaiselle ihmiselle, joka kuuntelee musikkia lähes aina kun ei nuku, tai ole oppitunnilla se on helpommin sanottu kuin tehty. Eipähän ole vapaa-ajan ongelmia, niinkuin mummo aina sanoo. :D

Nenäliinojen ja A4-arkkien kuluttamisen lomassa ehdin pistäytyä tänään valokuvaamassa. Ulkona oli varsinainen lumensulatuskeli (snif). Aurinko paistoi korkealta ja tuuli oli kohtalaisen voimakasta. Lämpötila oli siinä kolmisen astetta plussan puolella. Silmät päättivät auringon ja tuulen vaikutuksesta ryhtyä harjoittelemaan vesiputouksena oloa ja kameran näytöstä ei heijastuksilta nähnyt välillä juuri mitään, mutta 101 kuvaa tuli silti otettua. Tuohon määrän kun lisätään vielä toiset, ihan tiettyyn asiaan tähdänneet kuvat tältä päivältä niin sataviisikymppiä menee rikki. Voin vain kuvitella, millaista olisi jos valokuvia ottaisi oikein ammatikseen. Taitaa jäädä taältä(kin) viikonlopulta se fysiikan kertaaminen. Tai no huominen on vielä jäljellä.

2009-03-08T14:46:00.000+02:00

No niin... Kotona taas, selän takana pino tekemättömiä töitä ja maanantai vaanimassa nurkan takana. Perusmeinikiä. Yhden tekemättömän työn sain kyllä jo tehtyä. Viikon aikana piirretyt kuvat on nyt fiksattu ja skannattu. Voin siis lakata pelkäämästä huoneeni lattialle jääneen kuvan puolesta ja huokaista helpotutksesta, kun kansio piti fiksaamattomat työt tarpeeksi hyvässä kunnossa. Sitten listalla olisi vielä ranskan kotiaine ynnä muita koulutehtäviä, repun purkaminen (minäkö muka puran aina tietokoneen ensin?), huoneen siivoaminen ja pianoläksyjen läpikäyminen. Laulunuottienkaan vilkaiseminen ei haittaisi, mutta alkuviikon flunssa kummittelee vielä, joten taidampa jättää sen viimeiseksi.

Olisi jotenkin niin mukavaa vain jäädä tähän kuuntelemaan musiikkia ja pelaamaan nettipelejä, mutta tuossa kuuden jälkeen alkaisi kyllä iskeä paniikki jos en kohta aloita tekemään kaikkea tekemätöntä. Brrh. Pois nyt siis näpeistä polttelemasta nämä kuvat ja ranskaa lukemaan.

2009-03-07T16:05:00.000+02:00

Hiihtolomalla käydään hiihtämässä. Nimessähän se jo sanotaan. Pari kertaa on tullut käytyä ja samalla taas todettua se vanha asia, että metsässä on mukavampaa hiihtää kuin valmiilla ladulla. Tänäänkin semmoinen lyhyt n. 6 kilometrin metsälenkki meni. Ensin viimetalvisilla pitovoiteilla vaaran laelle moottorikelkkauraa pitkin ja sitten astetta liukkaammin alas kovaksi tamppautunutta metsätietä myöten. Valokuviakin tuli otettua, vaikka muuten tämä hiihtoloma on mennyt enemmän piirtämisen puolelle. Nekin piirustukset tänne pääsevät kunhan olen taas kotona ja skannerin luona.

No sitten sieltä hiihtoreissulta:

2009-02-28T09:54:00.000+02:00

Asteikot läpi! Siis oikeastaan puolet tasosuoritus 3:sta tehtynä. Instrumenttinahan on edelleen piano. Muutaman viikon päästä pitäisi sitten olla vastaavanlainen koe soitettavista kappaleista. Sen voisi toivoa menevän paremmin, kun nuo asteikot läpäistiin ehkä vähän rimaa hipoen. Läpi kuitenkin meni, eikä siitä sen enempää.

Ensi viikko on sitten hihtoloma. Pääsee välillä taas nollaamaan itsensä. Tai niinhän sitä ajattelee. Kuitenkin tulee tehtyä yhtä sun toista ja ainoa ero normaaliin arkeen on että ehtii piirtää enemmän. Piirettyä tulee kyllä ilman lomaakin. Neljä viimeistä päivää olen vääntänyt pisteitä täyttämään A4-arkkia ja tämän aamun istuin omassa huoneessani puoli kuudesta melkein kymmeneen asti piirtämässä, pistäytyen välillä vain syömässä jotain. Tähän se aina välillä menee. Toisinaan taas ei saa aikaan yhtään mitään. En edes oikeastaan tiedä kumpi on rasittavampaa se, että pää on täysin tyhjä, vai se että jotain piirettävää putkahtelee päähän sellaista vauhtia, ettei perässä pysy millään. Valokuvaamassakin voisi käydä, kun ulkona on niin hyvä ilma. Tai voisi säästää paristoja huomiselle, koska niitä kuitenkin sitten tarvitsen. Ehtii sitäkin vielä miettiä...

Nämä ovat nyt niitä pisteitä. Siinä kesti tosiaan hiukan aikaa saada ne kaikki tehtyä.Vähän aikaisempi piirros, josta täällä on jossain luonnoskin.Sitten se tämänaamuinen. Tälle ajatukselle sain pienen naurukohtauksen, kun se noin kello 6.30 ajelehti päähäni. :D Kysymysessä on siis Sonata Arctican kosketinsoittaja Henrik Klingenberg pelaamassa korttia mustan joutsenen, nuken, suden ja korpin, sekä mustan lampaan kanssa. Pelaajat tulevat suoraan Sonatan kappaleista Fly With the Black Swan, The Boy Who Wanted to Be a Real Puppet, Wolf & Raven ja Black Sheep. Henkka on sitten...Henkka.

2009-02-15T17:32:00.000+02:00

Sinne meni viikonloppu. Hävisi jonnekin mummolaan mennessä, Sonataa kuunnellessa, valokuvatessa ja pirtäessä. Mummolareissut ovat toisinaan varsin tuottoisia valokuvien kannalta, mutta nyt tuli otettua varmaan parisataa kuvaa viikonlopun aikana. Jos ajatellaan että yksi kuva sadasta onnistuu, niin siinä olisi jo kaksi onnistunutta kuvaa. :D Edistystä, edistystä.

Piirrettyäkin tuli. Vain yksi kuva tosin, mutta se on ikään kuin pari toiselle kuvalle, jonka piirsin aiemmin viikolla. Meinasin laittaa sen aiemman kuvan tänne jo eilen, mutta ajattelin sitten, että ei eroteta paria ja laitetaan molemmat sitten kun päästään kotiin skannaamaan.

Sitten pitäisi vielä mennä etsimään joitakin lappuja syvältä työpöydäksi kutsutusta viidakosta. Varsin tarpeellisia ne kai olisivat, kun ne pitäisi tämään kuun aikana ottaa mukaan verikokeisiin mennessä. No eivätköhän ne vielä jostain löydy...

Tässä sitten tämä onnellinen pari:

Ja muutama niistä paristasadasta valokuvasta:

2009-02-12T14:12:00.000+02:00

Abit ne sitten lähtivät tänään. Lähtivät kyllä kohtalaisella äänellä, nimittäin vieläkin soi päässä "Nolla!" Äänen lisäksi myös visuaalinen puoli oli kunnossa. Sitä ei aiemmin tajunnutkaan miten paljon erilaisia ja vieläpä hyvin valittuja pukuja niiltä ihmisiltä löytyy. Tänä aamuna olin kuitenkin ykköspaikalla lukion aulassa näkemässä kun porukka hiljalleen valui sisään ovista kaikissa niissä puvuissaan. Päivän parhaita olivat ehkä barokkipuku, Jokeri ja Nuuskamuikkunen. Karkkiakin sai varsin mukavasti. :) Ennen rekkoihin kantamista, päivän ainoalla "normaalilla" tunnilla barokkimies piti jopa jonkinlaisen puheen ranskaksi (ranskantunti se olikin). Kameraa en älynnyt napata aamulla mukaan, enkä tiedä kyllä kameroideni paristotilanteestakaan, mutta puhelimen kameralla tuli tallennettua pari melko legendaarista hetkeä. Joissakin kuvissa laatukin on ihan kohdallaan. Jos ei kuitenkaan mitään muuta niin puvuista ja abivideosta sai ainakin päivän naurut. :D

Kun en ole nyt äskettäin valokuvannut mitään, jos tämänpäiväisiä penkkareita ei lasketa ja melkein kaikki muutkin kuvataiteelliset tuotokset ovat keskeneräisiä tai vasta ajatuksen tasolla niin päätin vähän tonkia muistitikun syövereitä ja etsiä vahän vanhempia kuvia. Onhan niitä.

Ensimmäinen ja toinen on otettu syksyllä mummolassa käydessä. Kalanpää on varmaan vieläkin kiinni siinä seinässä... Tosin en tiedä missä kunnossa. Hana puolestaan löytyi mummolan tyhjästä navetasta. Autiot rakennukset ovat jotenkin murheellisia paikkoja. Kuitenkin pidän paljon autioista rakennuksista. Varsinkin vanhoista. Kun käy jossakin sellaisessa paikassa tulee jotenkin hiljainen olo. Ei tee mieli puhua yhtään mitään pitkään aikaan. Joskus tuntuukin hyvältä että ei ole mitään sanottavaa.

Kolmas kuva on ihan vain loppukevennys. En ole maalannut kiveä itse, vaan löytänyt sen kevyenliikenteenväylän vierestä. Kuvan otin puhelimella, kun kamera ei ollut mukana.

2009-02-08T18:12:00.000+02:00

Hassua miten joskus omat ajatuksen osuvat samalle kohdalle kuin jonkun muun. Tämä on tullut huomattua niin kaikkein läheisimpien ystävien, perheenjäsenten kuin nettituttavienkin kanssa. Olisi mielenkiintoista tietää onko kysymys pelkästä sattumasta vai voiko jokun kanssa toisiaan olla ikäänkuin samalla aaltopituudella. Ehkä joku joskus ratkaisee senkin.

Minuun on mennyt jokin. Varmasti on, koska tulen koko ajan aloittaneeksi jotakin, mitä en ole aikaisemmin kokeillut tai mikä on melko suuritöistä. Tämän päivän aloitus oli videon tekeminen. Siitä olisi tarkoitus tulla ihan jonkin näköinen, joten töitä se vaatii. Ideana on sovittaa se musiikkiin sopivaksi ja nyt pitäisi keksiä jostakin valittuun kappaleeseen sopivia pätkiä... Tuulella satava lumi ja "itsestään" alaspäin painuvat pianon koskettimet on jo käytetty. Kaiken pitäisi olla tavallaan hiljaista, koska taakse valitsin Sonata Arctican Silence-albumin alusta löytyvän ...Of Silence -kappaleen. Tai no oikeastaan se on puhuttu intro, mutta kuitenkin.

Päivän kuvat: Apocalyptican Harmageddon videosta otettuja screenshotteja mallina käyttäen piirrettyjä. Kaksi ensimmäistä näyttävät vähän vaaleilta, koska ne on tehty jo aikaisemmin, enkä fiksannut niitä heti. Viimeinen on tänään viimeistelty.

2009-02-07T17:54:00.000+02:00

Kaikkea sitä hulluuksissaan tulee kokeiltua. Noin tunti sitten, äkillisen päähänpiston kourissa laitoin hiukseni letille ja tökin letin loppupään täyteen piikkisian piikkejä. Lopputuloksena oli mielenkiintoisen näköinen harva piikkipallo. Ei se edes pistellyt pahasti. Sitäpaitsi minähän tiesin että niistä piikeistä on jotain iloa! Ostin ne kesällä 2008 Oulun lähetysjuhlilta. Siellä piikit osoitautuivat sekä hyödyllisiksi että haitallisiksi. Haitallisiksi siinä että seivästin niillä vahingossa muita ihmisiä, mutta hyödyllisiksi siinä että pysyin hereillä yhden pitkän puheen aikana. Ei se tylsä ollut. Minua vain alkaa nukuttaa jos minulla on lämmin ja istun pitkään paikallani. :D

Tässä tämä piikkipallo:

2009-02-01T18:52:00.001+02:00

Maanantai tulee... Pitäisi vielä harjoitella astekoita pianolla, eikä haittaisi vaikka opettelisin uuden yksinlaulukappaleen melodian. Tämän sijaan olen piirtänyt. No, vielä on vähäsen iltaa jäljellä.

Viime kerroilla on tullut laitettua tänne pelkästään valokuvia, joten nyt tehdäänkin poikkeus ja otetaan vaihteeksi piirrustuksia. Kaksi ensimmäistä ovat koulussa piirustuksen kurssilla tehtyjä. Molempien töiden aikana meinasi iskeä lievä epätoivo, kun jäljestä ei tullut sellaista kuin olin toivonut Hiili ei ollut minulle kovinkaan tuttu tai mieluinen väline tuon kurssin alussa ja kun mukaan otettiin vielä telineellä piirtäminen, perinpohjaisen turhautumisen ainekset olivat koossa. (Kuka sanoi, että kuvataide on vapauttavaa?!) Lopussa olin kuitenkin varsin tyytyväinen molempiin kuviin ja olin oppinut pitämään hiilestä kuvan tekemisen välineenä.
Viimeinen piirustus on tämäniltainen. "Live with the Blacksheep live with me" Tony Kakko, Sonata Arctica. :D

2009-01-30T18:47:00.000+02:00

Koeviikko melkein ohi! Jäljellä enää yhden kuvataidekurssin koepäivä ja biologian koe. Uuden jakson alussa voi taas huokaista hetkeksi. Keskiviikkona alkavasta jaksosta tuleekin sitten melko kielipainotteinen. Ruotsia, saksaa ja ranskaa. Ranska on jatkoa yläkoulun puolelta, mutta minä en muista siitä juuri mitään. Pitäisi varmaan kaivaa vanhat kirjat jostakin ja yrittää vähän muistella aiemmin opittua ettei menisi kurssin alku siihen että yrittää tajuta mitä puhutaan...

Koeviikon hyvä puoli on se että pääsee aiemmin kotiin. Tänäänkin olin jo yhdeltä kotona, joten ehdin käydä hiihtämässä ja ottaa samalla vähän valokuvia. Sääkin oli hyvä. Ei liian kylmää kameralle mutta kuitenkin lähes pilvetöntä. Pääsin taas tekemään vastavalokokeilujani.

Tulipa muuten tuossa viikolla taas todettua, että ei kannattaisi aloittaa liian isoja kuvataiteellisia projekteja. Mutta jos hurahtaa johinkin niin sellaisia tulee aloitettua, tosin ei välttämättä lopetettua... Tällä kertaa äkillisen tarmonpuuskan tuloksena tuli työksi otettua kappaleen sanojen muuttaminen sarjakuvaksi. Sonata Arctican White Pearl, Black Oceans saa siis kyytiä yhdeksällätoista sivulla, jotka olisi ensin tarkoitus piirtää tussilla ja sitten viimeistellä tietokoneella digitaalisia rastereita käyttäen. Siinä on tekemistä vahäksi aikaa.

Mutta tässä niitä tämänpäiväisiä valokuvia.

2009-01-21T19:36:00.000+02:00

Ensin tuntui siltä että pitäisi tulla kirjoittamaan tänne jotakin, mutta heti kun sai tämän sivun avattua niin haihtui päästä se mitä meinasi kirjoittaa. No voihan sitä puhua vain jostakin.

Ajattelin tänään että pitäisi valokuvata enemmän ihmisiä. Olen oikeastaan kuvannut vain elottomia kohteita. Vettä, rakennuksia, kasveja. Ei niin että siinä olisi jotain pahaa. En ole koskaan edes oikein pitänyt ihmisten kuvaamisesta. En edes tiedä miksi. Ehkä siksi että en ole saanut otettua oikeastaan kuin muutaman onnistuneen kuvan jostakusta. Minusta tuntuu aina että en ole oikein tilanteissa mukana. Tähän asti kuvaamani kohteet ovat olleet sellaisia, jotka eivät juokse pakoon, joten minulle on jäänyt aikaa vaihdella säätöjä ja kuvakulmia.

Tänään kuitenkin katsoin kaikkia jotenkin eri tavalla. Mietin lähes jokaisen vastaantulijan kohdalla millaisia kuvia olisin voinut ottaa heistä. Siitä tuli vähän outo olo. Ehkä pitäisi ostaa kameralle laukku ja ottaa se joku päivä mukaan kouluun. Saa nähdä.

Tämä on nyt yksi niistä harvoista ihmisistä ottamistani kuvista, joista itse pidän. Kuva on otettu marraskuussa. Tarkoituksena oli nimenomaan luoda kuvaan epätarkempi etuala. Ikäänkuin olisin ollut piilossa pensaan takana.Ehkä siinä oli tämän päivän ihmiskuvien osuus. Seuraava kuva on jo melko abstrakti. Siitä voi kuitenkin erottaa että kysymyksessä on puun pinta. Pinta löytyi liiteriin kannettavista haloista. Taisi kyllä vähän työnteko kärsiä. :DTämä kuva on jollain tapaa samankaltainen kuin tuo edellinen aihe vain on erilainen. Itse olen melko tyytyväinen siihen ja tein myös kuvasta hiilipiirroksen piirrustuksen kurssilla.

2009-01-17T13:59:00.000+02:00

Kyllä tuntuu kiireistä olevan kun ei ehdi edes blogia päivittämään. No, koeviikkoon enää viikko ja vaikka mitä muutakin tekemistä riittää. Valokuvia olen tosin ehtinyt ottamaan. Merkillistä. Jos pitäisi olla aikaa kirjoittaa tekstitaidon vastaus äidikielen kurssille niin löytyy vaikka mitä muuta kiireellistä tehtävää, mutta kun täytyy ehtiä ulos valokuvaamaan juuri oikeanlaisen valon aikaan, niin siinä vaiheessa ei ole mitään mitä pitäisi tehdä ennen sitä. Aika on ihmeellinen asia. :D

On kuitenkin jotain mitä saatan aina jumittua katselemaan vaikka minulla olisi kuinka paljon tekemistä, nimittäin lunta ja talvea muutenkin. Jos vuodenajoista pitäisi valita yksi suosikki minä valitsisin talven. Vaikka arvostan vuoden kiertoa kokonaisuudessaan, enkä halua sanoa että olisin tyytyväinen jos yksi vuodenaika kestäisi ikuisesti, niin silti talvessa on jotakin, joka saa minut pitämään siitä erityisen paljon. Talvessa on tietynlaista voimaa. Se on myös jotenkin vastakohtainen itsensä kanssa. Talvi voi riepottaa luontoa ja ihmistä raa'asti tai sulkea lempeästi hiljaisuutensa sisään. Se toisaalta rauhoittaa ja toisaalta taas tekee valppaammaksi. Yöllä vallitsee täydellinen pimeys, mutta auringon paistaessa hanki moninkertaistaa valon. Yhdellä tapaa talvi vaimentaa kaikki äänet, mutta samalla se huutaa niin että ääni lävistää kaiken.

Syitä rakastaa Suomen talvea:

2009-01-06T17:56:00.000+02:00

Kuusi lähti tänään. Itse asiassa kaikki joulukoristeet lähtivät. Niin sen pitääkin olla, vaikka on siinä aina jonkinlaista haikeutta. Oikeastaan vasta loppiainen on se aika, jolloin viimeisetkin rippeet vanhasta vuodesta häviävät. Sitä ennen edellisessä vuodessa on vielä enemmän tai vahemmän kiinni. Uuden vuoden oivaltaminen sai minut tajuamaan että minulla on alle kaksi kuukautta valmistautua musiikkiopiston 3/3 tasosuoritukseen! Instrumenttina on piano. Lisäpaniikkia tähän tuo se, että siitä riippuu uuden instrumentin aloittaminen. Nimittäin kotiväeltä (ja pianonsoiton opettajalta) hyväksyntä tulee vasta kun 3/3 on saatu kunnialla läpi. Itsekin tiedän että ennen sitä ei kannata aloittaa mitään uutta. "Uusi" on sellon soittaminen. Olen jo pidemmän aikaa haaveillut osaavani soittaa selloa ja kun mahdollisuus olisi nyt tarjolla, en halua heittää sitä hukkaan. Toinen mahdollisuus saada tasosuoritus läpi tulisi todennäköosesti myöhemmin keväällä, mutta se saattaisi lykätä sellonsoiton aloittamista jopa syksylle asti. No, täytyy vai yrittää.

Nyt se tussipiirroksen luonnos. Tästä olisi siis tarkoitus tulla jotakin. Tämänhetkisenä ajatuksenani on piirtää huoneet täyteen pieniä yksityiskohtia ja mahdollisesti jonkinlaisia "asukkaita" , mutta se voi muuttua vielä täysin toisenlaiseksi.Sitten on muutamia valokuvia. Ensimmäinen on taas kotitalon takapihalta. Ulkona oli 24 astetta pakkasta ja somet meinasivat jäätyä kameraan kiinni. Olin koko päivän kytännyt tilaisuutta päästä ulos kuvaamaan mahtavaa talvista valoa, mutta äiti halusi kokeilla videon ottamista kameralla ja piti säästää paristoja, koska sopivia ei ollut tarpeeksi siltä varalta että ne loppuisivat...

Toinen kuva on otettu lokakuussa vanhalla kamerallani. Syksyllä käynnissä ollutta Dynasty-touria piti päästä katsomaan ja mahdollisuus tarjoutui Oulun kohdalle. Tämä on Von Hertzen Brothersin laulaja/kitaristi Mikko Von Hertzenistä otettu kuva. Toinen rivi keskellä oli hyvä paikka. Jonottamisen arvoinen. :D

Viimeinen kuva on samasta tapahtumasta, mutta nyt kysymyksessä on The Rasmuksen rumpali Aki Hakala.

2009-01-03T17:03:00.000+02:00

Voitonmarssi soimaan, skanneri toimii! Kyllä menikin aikaa sen kanssa tapellessa. Ensin vartti siinä kun selvitin mikä mättä ja miten korjata. Sitten puoli tuntia uusien ajureiden lataamista ja toinen mokoma niiden asentamista. Kun sitten asennus oli lopussa, niin skannerinmokoma ei suostunut yhdistämään tietokoneeseen. Eikun sitten kiertotietä viimeistelemään asennusta ja käynnistämään kone uudelleen. No, lopputulos oli kuitenkin se että sain sen toimimaan. Ainakin toistaiseksi. Sen uuden tussipiirroksen luonnoksen laitan kyllä vasta ensi kerralla, mutta skannasin muita piirroksia.

Tämän olen piirtänyt joskus syksyllä. Siitä tuli Björkin näköinen niinkuin oli tarkoituskin. Vain silmät jäivät vähän vaivaamaan.

Tämän ajatuksena olivat nuo suusta lähtevät viivat. En tiedä/muista mikä niiden tarkoitus on. Todennäköisesti täysin mielijohtesta lisättyjä. Siskoni kommentti oli: "Aivastaako se?"

Viimeinen kuva menee samaan lokeroon edellisen kanssa. Sattumanvaraisesti lisättyjä yksityiskohtia. Omasta mielestäni kokonaisuus on kuitenkin varsin toimiva.

2009-01-02T13:19:00.000+02:00

Joskus löytyy kappale, joka kuulostaa ja tuntuu niin hyvältä. että sitä on pakko kuunnella melkein koko ajan. Jokin aika sitten löytyi taas sellainen. Kysmyksessä on VNV-Nationin Illusion. Heti ensimmäisellä kuuntelukerralla se jäi päähäni soimaan ja siitä lähtien sitä on ollut pakko kuunnella vähän väliä. Lisäksi löysin sen yhdistettynä Andy Huangin "Doll Face" -animaatioon, mikä tuplasi vaikutuksen. Kappaleen sanatkin tuntuvat lähes maagisilta. "World is just illusion, trying to change you" siinä on jotakin hyvin totta.

Tänään oli ajatuksena laittaa tänne luonnos uudesta tussipiirroksesta, mutta skanneri päätti tehdä lakon, niin täytyy sitten selata vähän aikaisempia töitä, joita on tullut jo skannattua.

Tässä on taas tunnistustehtävä. Edelleen kymmenen pistettä sille, joka tunnistaa. :D
Seuraava kuva on ainakin omasta mielestäni varsin onnistunut. Tosin se näyttää paremmalta livenä. Skannerini ei ollut sille kovinkaan hellä... Mallikuva löytyi äidin vanhoista hevoshulluista.

2009-01-01T17:42:00.000+02:00

Uusi, uudempi, 2009. Tuntuu vähän hassulta kirjoittaa uuden vuoden numero, mutta kyllä siihen taas tottuu. Uudenvuodenyönä sain jopa valvottua puoliyöhön asti, vaikka tällainen iltauninen ihminen olenkin. Olihan siinä oma viehätyksensä valvoa pitkään ja katsella raketteja vaikka olisihan se vuosi vaihtunut nukkuessakin... Oikeastaan ainoa asia, joka jäi harmittamaan oli, että en saanut kuvia ilotulituksesta. Syy tähän oli yksinkertaisesti paristojen loppuminen kamerasta aiemmin päivällä. Mistään ei sitten saanut enää uusia paristoja siihen hätään, joten täytyy kai odottaa ensi vuoteen.

Muita kuvia kyllä on. Tämä on otettu lokakuussa. Olin isovanhempieni luona syysloman ja otin siellä ollessani mekoisen määrän kuvia. Tämä on tienvarresta löytyneen kahvinkeittimen virtakytkin. Sain päivän naurut, kun huomasin että virta on päällä.
Seuraavat kuvat on kumpikin otettu kotitalon takapihalta marraskuussa. Niistä ei ole oikeastaan sen kummempaa sanottavaa.

2008-12-26T15:31:00.000+02:00

Jouluna tulee otettua aina paljon valokuvia. Tulee vieraita ja avataan lahjoja, poltetaan ulkotulia ja vaikka mitä. Paljon asioita pitää saada tallennettua tulevia päiviä varten. Jostain syystä tänä jouluna tuli otettua erityisen paljon kuvia. Arviolta voisi sanoa, että neljän päivän aikana meni kolmensadan raja rikki. Tietokoneparka ei kestäisi moista kuvatulvaa, mutta muistitikut ovat erinomainen keksintö. :)

Ei varsinaisesti mikään jouluun liittyvä kuva, mutta lähellä joulua otettu. Siskoni pääsi (=joutui) kuvauksen kohteeksi. Itse pidän tästä kuvasta varsin paljon.
Aatonaattona otettu kuva pihan valaistusta kuusesta. Farkut kastuivat tätä ottaessa, kun piti istua lumeen että sai kameran tuettua polvea vasten. Kameran jalusta onkin seuraavana hankintalistalla. Tarkoituksena oli ottaa jouluinen kuva.

Joulupäivän nuotio takapihalla. Zoomilla ja melko pitkällä valotusajalla otettu kuva.

2008-12-23T13:43:00.000+02:00

Joulu tulee. Minä en edes ehtinyt tajuta kunnolla että on joulukuu ja kohta se on jo mennyt. Olisi kyllä pitänyt tajuta viimeistään siinä vaiheessa kun äiti ja mummo pyöräyttivät suursiivouksen käyntiin, mutta ei. Huomenna aukeaa kalenterin viimeinen luukku.

Täytyy nyt ehtiessäni laittaa noita vähän vanhempia töitä kun niitä on ja kun vielä muistaa mitä on ajatellut niitä tehdessä.

Tämän olen piirtänyt elokuun alkupuolella. En ollut yrittänytkään piirtää realistista ihmistä varmaan yli vuoteen, mutta piti taas yrittää. Kymmenen pistettä jos tunnistat kuka. :D

Tämä on vielä kauempaa eli viime heinäkuulta. Tarkoituksena oli oikeastaan kokeilla miten hyvin osaan vielä käyttää pastelleja. Mallista piirretty tämäkin.
Tästä viimeisestä kuvasta pidän itse melko paljon. En muista enää tarkalleen mistä sen idea tuli, mutta olin sitä tehdessä mummolassa ja kuuntelin musiikkia. Käytin sen piirtämiseen melkein koko illan, enkä sinä aikana kuullut tai nähnyt oikeastaan mitään muuta. Näytin kuvaa myöhemmin piirrustuksenopettajalleni ja hän piti piirrosjäljestä. Tausta olisi kuulema ollut paikallaan.

2008-12-22T17:08:00.000+02:00

Hei.

Tänään minäkin päätin siirtyä esittelemään luovuuteni hedelmiä verkossa. Tähän pieneen kuvakoloon siis ilmaantuu ottamiani valokuvia, tekemiäni piirrustuksia, maalauksia ja muuta sellaista. Mukaan mahtuu todennäköisesti myös jonkin verran asiaa niiden syntyprosessista ja sen mukana ajatuksia siitä miten yksi pieni ihmistaimi katsoo maailmaa.

Nämä ovat kesän kuvia. Herään yleensä aamulla puoli kuuden aikaan ja päätin sitten lähteä tallentamaan elokuun sumuisia aamuja muistikortille. Kamerakin oli juuri ostettu ja sitä piti varjella tarkkaan kastumiselta. Kamera säilyi kuivana. Minä en...